Pienen tytön yksinhuoltajaäiti Emilia sairastui syöpään, eikä meinaa saada apua mistään – "Olen vain ihan tyhjä, en tiedä, mitä tekisin"

0:25
Emilia sairastui rintasyöpään viime kesänä.

Seinäjokelainen Emilia Alasaari, 31, sai kuulla sairastavansa rintasyöpää viime heinäkuussa. Hänen lapsensa Maija oli tuolloin viisikuukautinen. Yksinhuoltajaäiti on siitä asti yrittänyt sovittaa yhteen syöpähoidot ja arjen pienen lapsen kanssa.

Ennen rintasyöpää Alasaari oli täysin terve. Hän on ammatiltaan suurtalouskokki ja oli hakemassa uudestaan kouluun. Syöpädiagnoosi muutti suunnitelmat.

Syöpä leikattiin viime torstaina ja leikkauksessa poistettiin toinen rinta. Hän joutui uusintaleikkaukseen valtimohaaran vuodon takia.

Alasaari kävi ensin läpi sytostaattihoidot. Solunsalpaajat eli sytostaatit ovat syöpäsolujen tuhoamiseen tarkoitettuja lääkkeitä. Solunsalpaajat estävät solujen jakaantumisen ja aiheuttavat näin syöpäsolujen kuoleman. Sytostaatit kulkeutuvat verenkierron mukana kaikkialle elimistöön.

– Suonensisisäisten hoitojen aikana menin viikoksi sängyn pohjalle ja lihakset olivat ihan maitohapoilla. Olin väsynyt ja uupunut, mutta en saanut nukuttua, koska söin kortisonia pahoinvointiin. Soluromahduksen takia minuun pistettiin kasvutekijää, mikä tarkoittaa sitä, että luita ja lihaksia särkee. Kortisonin lopettamisen jälkeen tulee henkinen romahdus, masennuin ihan täysin muutamaksi päiväksi. Kun pääsee takaisin tolpilleen edes jotenkin, niin alkaa seuraava hoito, Alasaari kertoo.

Vaikka sängystä ylös pääseminen oli vaikeaa, Alasaari hoiti vauvaansa itse hoitojen ajan. Perhetyö kävi auttamassa noin kahden tunnin ajan kaksi kertaa viikossa.

– Siinä jää kuitenkin se 22 tuntia vuorokaudessa itselle. Välillä itken, kun syötän lastani, kun en jaksa nostaa lusikkaa.

Alasaari alkoi kirjoittaa tapahtumista Facebookiin, jossa päivitykset ovat saaneet valtavasti huomiota. Viime viikolla leikkauksen jälkeen tehty päivitys on jaettu yli tuhat kertaa. Hän on osoittanut päivityksiään suoraan Juha Sipilälle.

– Koko Sipilä-juttu lähti siitä, kun pääministeri on sanonut haluavansa olla vähäosaisten ystävä.

Eduskunnasta päin ei ole otettu Alasaareen yhteyttä.

Avun saaminen on ollut vaikeaa

Alasaari kertoo, että leikkausta kaupungin lapsiperheiden kotipalvelusta kävi henkilö auttamassa lapsen kanssa, yleensä noin kerran viikossa pari tuntia kerrallaan.

– Minulle selvisi eilen, että tämä henkilö pyörittää tätä palvelua yksin, Alasaari kauhistelee.

Alasaari kertoo myös, että hänen sosiaalityöntekijänsä oli lopettanut, mutta kukaan ei ollut ilmoittanut asiasta hänelle. Nyt hän kertoo, että hänelle on määrätty uusi sosiaalityöntekijä, kenen kanssa hän on ollut tekemisissä pari kertaa.

Ennen leikkausta Alasaari teki kotipalvelun kanssa sopimuksen, jonka mukaan siivooja kävisi kaksi kertaa viikossa. Nyt, viikon päästä leikkauksesta, ei Alasaaren mukaan ketään ole kuulunut. 

Tytär Maija sai perhepäivähoitopaikan, mutta vauva tuli sairaaksi ensimmäisen hoitopäivän jälkeen ja on nyt kipeänä kotona. Alasaari tajusi liian myöhään, että hänen tyttärensä ei saisi olla hoitopaikassa hänen oman infektioriskinsä takia. Alasaarella on suuri riski verenmyrkytykseen, jos hän sairastuu.

Leikkauksen jälkeen Alasaarelle määrättiin täydellinen nostokielto; hän ei siis saa nostaa lastaan.

Alasaari on oleskellut äitinsä luona väliaikaisesti. Hänen äitinsä on kuitenkin päivät töissä. Iltaisin hän auttaa tytärtään vauvan kanssa.

– Äiti on töissä lähellä, niin voin soittaa, jos tulee hätä.

Sosiaalihuollosta ei ollut apua

Sairaalassa oli alettu puhua kotiuttamisesta lauantaina, jolloin Alasaari oli kysynyt, miten hän pystyy hoitamaan vauvaansa.

Alasaaren kertoman mukaan sairaalasta oli soitettu sosiaalipäivystykseen, jossa luvattiin järjestää asia viikonlopun aikana, ja että he soittaisivat takaisin maanantaina.

– He kysyivät, voiko äitini olla töistä vielä pois ja auttaa vauvan kanssa. Jonkun piti tulla kotiini maanantai-aamuna, mutta ketään ei tullut. Soitin sinne yhdentoista aikoihin aamupäivällä ja kysyin, miksei kukaan ole soittanut. Vastuuhenkilö ei tiennyt asiasta mitään. Hän sanoi, että sosiaalityöntekijä ottaa asian hoidettavaksi, kunhan kerkeää, Alasaari kertoo. 

Hän kertoo, että seuraavana päivänä sosiaalitoimesta soitettiin, ettei apua voitaisi nyt järjestää. 

"En saa mitään palvelua"

Alasaaren tikit poistetaan perjantaina, jonka jälkeen hän saa käyttää leikatun puolen kättä jonkin verran. Seuraavaksi on luvassa viiden viikon sädehoidot Vaasassa. Alasaari ei tiedä, mihin vauva menee siksi aikaa hoitoon, kun hän on päivät Vaasassa.

Alasaarella on tulossa palaveri sosiaalityöntekijän kanssa, jossa hän aikoo loppuun asti vaatia apua hänelle kotiin.

– Minulla on oikeus siihen. En minä halunnut tätä syöpää itselleni.

Facebook-päivitysten perusteella tuntemattomat ihmiset ovat tarjonneet muun muassa kyytiapua. 

– En ole vielä ottanut vastaan, koska sitten kaupunki vetoaa siihen, että minulla on auttajia.

Alasaari on huolissaan äidistään, joka käyttää vapaa-aikansa tyttärensä auttamiseen.

– Pelottaa että äitini polttaa itsensä loppuun. Oletin, että kun pääsen sairaalasta kotiin tulisi auttajia, mutta ei ole tullut. En saa mitään palvelua. Kun sosiaalihuollosta soitetaan niin ei kysytä edes, että miten lapsen hoito onnistuu yhdellä kädellä tai miten päivä on mennyt, Alasaari kertoo.

Seinäjoen kaupungin sosiaalityöntekijä ei voi kommentoida yksittäistä tapausta. Hänen mukaansa tämänkaltaisissa tilanteissa ensisijaisesti etsitään lapselle perhepäivähoitopaikka ja mietitään, voiko henkilön muu perhe toimia apuna arjessa.

– Sosiaalitoimi pyrkii parhaansa mukaan auttamaan, mutta tapauksia on paljon ja käsittelyyn kuluu aikaa, työntekijä kertoo. 

"Ratkaisuja olisi mutta kukaan ei tee mitään"

– Luulin ennen leikkausta, että meitä on kohdeltu huonosti, mutta tämä on jo pohjanoteeraus. Kysytään vaan, että eikö sinun äitisi voisi auttaa.

Ennen sosiaalityöntekijän vaihtumista Alasaarelle oli sanottu, että jos hän ei pärjää, niin lapsi otetaan huostaan. Toinen ehdotus oli, että he muuttaisivat lastensuojeluyksikköön Ylistaroon. Alasaari ja hänen äitinsä hakivat tämän takia äidille oheishuoltajuutta.

– Siellä Ylistarossa on nappi seinässä, jota voi painaa, jos tarvitsee apua. Siellä on kuitenkin ihan yksin. Ei ystäviä eikä perhettä.

Alasaari on turhautunut ja väsynyt.

– Olen vain ihan tyhjä, en enää tiedä mitä tekisin, jotta voisin saada apua. Mietin sitä, että itä jos olisin ihminen kenellä ei olisi äitiä auttamassa, mikä minun tilanteeni sitten olisi? Ratkaisuja olisi, mutta kukaan ei tee mitään.

Sosiaalisen median vaikutus ei ole ollut pelkästään positiivinen, vaan hän on saanut osakseen myös ilkeilyä.

– On myös tullut viestejä, että mitä väliä, sinä kuolet kumminkin. Mutta minulle kirjoittaminen on terapiaa.

Alasaari haluaa kertoa kokemuksistaan ja jakaa tarinansa.

– Toivon, että asioihin tulee muutos, ja ettei kukaan muu joutuisi kokemaan tällaista.

Juttuun lisätty sosiaalityöntekijän kommentti 8.2. klo 11:48.  

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja