Mainos

Petri Saraste oli MTV:n uutisten 30-vuotias toimittaja, kun Berliinin muuri murtui: "Tilanne oli euforinen – ihmiset hurrasivat, hymyilivät ja suutelivat toisiaan"

1:17
Petri Saraste raportoi Länsi-Saksasta vuonna 1988.

MTV:n uutisten Petri Saraste oli 30-vuotias toimittaja, kun Berliinin muuri murtui. Historiallinen tapahtuma saa hänet edelleenkin kuohuksiin.

– Kilometrien pituinen Trabantien ja Wartburgien jono eteni hitaasti kohti paikkaa, josta oli pääsy lännen puolelle Itä-Saksasta, eli silloisesta DDR:stä 9. marraskuuta 1989. Rajanylityspaikoilla oli myös tuhansia jalan ja polkupyörillä tulleita itäsaksalaisia, Saraste muistelee tunnelmia päivänä, jolloin muuri oli juuri avattu.

– Ilma oli täynnä 2-tahtiautojen pakokaasujen katkua, mutta se ei tunnelmaa pilannut. Ihmiset hurrasivat, hymyilivät ja suutelivat toisiaan. Länsi-Berliinin puolella heille tarjottiin samppaniaa, banaaneja ja ojennettiin ruusuja.

Moni halusi nähdä, millaista lännessä oli

Sarasteen mukaan suurin osa ihmisistä halusi vain tulla päiväksi katsomaan millaista lännen puolella oli, ja pitivätkö kertomukset yltäkylläisyydestä kaupoissa ja tavarataloissa paikkansa.

– Monilla ei ollut varaa ostaa muuta kuin terttu banaaneja kotiin vietäväksi, sillä samaan aikaan itä-Saksassa oli talouslama tuhansien paettua henkensä kaupalla naapurimaihin Unkariin ja Itävaltaan.

– Joukkomielenosoituksia oli kaikkissa suurissa kaupungissä, kuten Leipzigissa, Dresdenissä ja Rostockissa. Monia tehtaita ja tuotantolaitoksia oli jouduttu sulkemaan.

Berliinin liikenne oli täysin jumissa

Berliinissä oli hyvin erikoinen tunnelma tuona päivänä, Saraste muistelee nyt, 30 vuotta myöhemmin.

– Liikenne oli täysin jumissa. Muistan, kun kameramieheni kanssa juoksimme paikasta toiseen hakemassa haastatteluja, kuvaamassa uusia rajanylityspaikkoja jne. Jossakin vaiheessa tämä Visnewsin kuvaaja oli jo niin väsynyt, että hänen nenästään alkoi vuotaa verta.

– Paita veressä hän kuitenkin hoiti tehtävänsä valittamatta, syömättä, juomatta ja nukkumatta. Tilanne oli jotenkin niin euforinen.

Sarasteen uutisjuttu päätyi Islantiin

Yhdestä Intercontinentaalin huoneesta oli tehty Visnewsin, eli nykyisen Reutersin komentokeskus. Siellä oli toimittajia ja kuvaajia eri puolilta maailmaa.

– Suurimmasta seinästä oli tehty ikäänkuin suuri fläppitaulu, johon kiinnitettiin teipeillä ja nuppineuloilla paperilappuja mun muassa satelliittisiirtoaikoja, kuvausvarauksia jne. Siellä täällä makasi kuvaajia ja äänittäjiä keräämässä voimia.

– Roskaa oli joka puolella: paperimukeja, ruuan tähteitä, pizzalaatikoita. Hotellihuone oli karmeassa kunnossa.

Kaiken huipennus Sarasteen kohdalla oli kuitenkin se, kun valmis juttu päätyi ihan muualle kuin piti.

– Kun sitten koitti minun vuoroni editoida juttu ja lähettää se Pasilaan, kaiken sekamelskan keskellä se päätyi Islannin televisioon, koska Lontoon koordinaatiokekuksessa kukaan ei ymmärtänyt mitä kieltä jutussa puhuttiin. Joidenkin mielestä vaikutin islantilaiselta ja niin se päätyi Islantiin.

– Onneksi kuitenkin virhe huomattiin ja MTV sai lopulta myös juttuni lähetykseen. Merkille pantavaa oli, että kaikki feedit lähetettiin yhtä kanavaa pitkin, sillä meneillään ollutta Bundesliigan jalkapallo-ottellua ei haluttu keskeyttää.

Muurin murtuminen ei poistanut jakautumista 

DDR täytti juuri samaan aikaan 40 vuotta.

– Muistan, kun valtionpäämies Erich Honecker oli hieman aiemmin julistanut, että muuri on ja pysyy ainakin seuraavat 100 vuotta. Vallankumousta ei kuitenkaan mikään voinut estää, vaikka kommunistivaltiota kuinka yritettiin pitää pystyssä väkipakolla muurin murtumisen jälkeenkin.

Vaikka konkreettinen muuri murtuikin, on henkinen muuri monilla visusti pystyssä.

– Päässä oleva muuri on kuitenkin pysynyt näihin päiviin saakka. Saksojen yhdistymisen jälkeen seuvaavana vuonna maa oli jo jakautunut selkeästi "osseihin" ja "wesseihin".

– Länsiberliiniläiset kiroilivat solidaarisuusveroa ja ns. tervetulijaisrahaa (begüssungsgeld) sekä kohovia vuokria ja muita hintoja. Ossit pettyivät siihen, ettei elintaso heti noussutkaan, vaan vaihtui nopeasti joukkotyttömyydeksi. Oma mersukin pysyi haaveena vielä pitkään.

Ehkä Honcker oli sittenkin oikeassa muurin pysyvyyden suhteen, Saraste pohtiikin. 

– Yhä vieläkin wessit ja ossit suhtautuvat toisiinsa kuin serkkuihin, joilla on hyvin erilainen kuva Saksasta. Stasin arkistot avattin yleisölle vasta 1992. Ne kertovat omaa kieltään siitä, minkälainen hirmuhallinto DDR:ssä 30 vuoden aikana vallitsi. Ne haavat eivät umpeudu ehkä koskaan kokonaan.  

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja