Maailmaa nähnyt konkaritoimittaja Petri Saraste, 60, ei unohda, kuinka oli polvillaan mättäällä ase kohti takaraivoa – "Pelkoa ei voi näyttää"
1:17Petri Saraste raportoi Länsi-Saksasta vuonna 1988.
Julkaistu 18.11.2018 07:06(Päivitetty 22.11.2018 08:46)
Marjaana Wikman
marjaana.wikman@mtv.fi
Krista Rastamo
krista.rastamo@mtv.fi
Kirjeenvaihtaja Petri Saraste on monessa liemessä keitetty uutistoimittaja. MTV Uutisten palveluksessa mies on ollut vuodesta 1984, mutta jo sitä ennen hän teki toimittajan töitä Etelä-Suomen Sanomissa ja Helsingin Sanomissa.
Videolla Petri Sarasteen raportti Länsi-Saksasta 30 vuoden takaa.
Aasiaa ja viime vuosina Viroa kierrellyt Saraste täyttää tänään 22. marraskuuta 60 vuotta. MTV Uutiset julkaisi tämän syntymäpäivähaastattelun ensimmäisen kerran viime viikonloppuna.
Hän on nähnyt sotatantereita, kiinalaista elämää ja maanjäristyksiä. Kun kysytään, mikä on ollut uran pahin paikka, Saraste miettii hetken. Saman kysymyksen hän on kuullut ennenkin.
– Ja aina siihen on yhtä vaikea vastata. Bosnian sota 90-luvulla teki kamalan vaikutuksen, sillä vietin paljon aikaa Sarajevossa ja muistan Srebrenican hävityksen.
Tuolloin Saraste pääsi hollantilaisten rauhanturvaajien ja toimittajan mukana lähelle tapahtumia. Yhtenä päivänä he kävelivät pitkin metsätietä, kun vastaan alkoi tulla päiväkausia harhailleita siviilejä.
2:58
– He luulivat olevansa turvassa, kun näkivät meidät. Me olimme jeepissä, kuvasimme ja haastattelimme. Mutta näin heidän silmistään, että he olivat sekoamisen partaalla, hän muistelee.
Saraste kuvasi ja haastatteli siviilejä, mutta harmittelee, että kaikkea ei saa taltioitua tv-lähetykseen.
– Kuvista puuttuu haju ja maku. Kun on paikan päällä, tuntuu, kuin sukeltaisi elokuvaan sisälle. Eikä sieltä pääse pois.
Fukushimassa oppaan mittari värähteli
Vastakohtana sotatantereelle Saraste muistelee Japanin Fukushiman ydinonnettomuutta vuonna 2011.
Linnut lauloivat, aurinko paistoi, eikä mikään vaikuttanut olevan vialla. Ainoastaan oppaalla oleva säteilymittari kertoi, että ollaan jälleen vaaravyöhykkeellä.
– Tunnelma oli aavemainen, ja samalla tuntui, ettei vaaraa olisi. Mutta mittarin viisari värähti heti, kun saavuimme. Tiesimme, että siellä ei olisi turvallista olla kauaa. Etulinjassa lähellä Donetskin lentokenttää.
"Lähde nyt helvetti alakertaan"
Saraste muistaa hyvin myös Sichuanin maanjäristyksen vuonna 2008. Hän on myös tottunut siihen, että varsinkin jälkijäristykset tekevät pahaa jälkeä.
Hän oli hotellissa Sichuanin maakunnassa Chengdussa, kun jälkijäristys iski. Huone oli 27:ssä kerroksessa, kun ikkunat alkoivat kolista. Myöhemmin hän näki, kuinka järistys oli pudottanut ala-aulan valtavan kattokruununkin alas.
1:48
– Olin ex-vaimoni kanssa puhelimessa, ja hän kysyi: oletko veneessä? Kuuluu sellaista nitinää ja natinaa. Mutta en ollut, vaan hotelli nitisi järistyksen voimasta.
– Vaimo sanoi, että lähde nyt helvetti sinne alakertaan, mutta en voinut. Järistys olisi ollut ohi, ennen kuin olisin laskeutunut portaita alaspäin.
Seuraavan yön Saraste vietti tästä viisastuneena teltassa.
Iltahämärän tullessa vielä työn touhussa.
"Ajattelin, että latu loppuu tähän"
Mutta onko konkaritoimittajaa koskaan pelottanut? On kyllä, montakin kertaa. Olisi tyhmyyttä, jos ei pelkäisi, hän sanoo.
– Monta kertaa olen ajatellut, että nyt latu loppuu tähän. Bosniassa jouduin kahden tulen väliin, liekit löivät ja kaikki poltettiin. Joskus minun kuvaamiseni on saanut ihmiset raivostumaan, kamerani on revittu ja olen myös ollut polvillani mättäällä, kun minua on tähdätty aseella päähän.
– Useamman kerran olen katsonut aseen piippua kohti.
Mutta pelkoa ei ole voinut näyttää. On pitänyt vain miettiä, että kohta tilanne on varmasti ohi.
– Kun näkee, että vastapuolella silmät seisovat päässä ja suusta melkein tulee vaahtoa, ei voi alkaa rauhoittelemaan tai taistelemaan. On vain odotettava ja toivottava.
Pakolaisleiri Lesboksen saarella.
Viro oli hyvä välilaskupaikka
Petri Saraste täyttää 60 vuotta marraskuun 22. päivä. Tällä hetkellä hän asuu Virossa ja tekee sieltä töitä MTV Uutisille. Kun Aasia oli nähty, ei hän ollut vielä aivan valmis palaamaan Suomeen, joten lähinaapuri Viro oli hyvä vaihtoehto.
– Tämä oli hyvä välilaskupaikka, ja sitten alkoikin tapahtua: tapahtui sekä Itämeren alueella että varsinkin Ukrainassa, joten täältä on riittänyt raportoitavaa.
Vielä Saraste ei näe loppua toimittajan hommilleen, vaan aikoo jatkaa vielä niin kauan kun ”selkä kestää ja lonkat pysyvät paikoillaan”.
– Mieli on nuori, vaikka kroppa ei enää olekaan, hän sanoo ja naurahtaa päälle.
