Kaiken piti olla vihdoin hyvin. Hometalojupakassa lähes kaiken menettänyt Eija* muutti lapsineen uuden miesystävän luokse, omakotitaloon maaseudun rauhaan. Ei mennyt kauaa, kun rajut oireet palasivat.
Sen piti olla uusi alku. Taakse oli jäänyt viiden vuoden hometalohelvetti, jonka myötä Eija menetti kotinsa ohella terveytensä, työpaikkansa ja avioliittonsa.
Kaikesta kokemastaan huolimatta neljän lapsen äiti ei ollut aikeissa luovuttaa. Elämään oli ilmestynyt uusi kumppani, jonka omakotitaloon Eija lapsineen muutti viime vuoden syyskuussa.
Ensimmäiset hengenahdistuskohtaukset iskivät pian muuton jälkeen.
− Ensin ajattelin, että olen vainoharhainen, tulossa hulluksi, Eija kertaa.
Pahat aavistukset heräävät
Ei mennyt kauaa, kun perheenäiti alkoi saada jatkuvia astmakohtauksia ja keuhkoputken tulehduksia. Hälytyskellot kilkattivat toden teolla.
Uusi kumppani jarrutteli Eijan tunnekuohua.
− Hän oli vähän että haloo, olen asunut talossa jo kolme vuotta, eikä minulla ole ollut mitään oireita.
Tosiasiassa mies oli kärsinyt jo tovin jatkuvasta nuhasta, nenäverenvuodosta ja voimakkaasta väsymyksestä. Hän laski ne työn piikkiin. Eijaan väite ei uponnut.
− Kävin viisi vuotta sellaisen helvetin läpi, että tiesin, ettei kaikki ole kunnossa.
