USA 2002. Ohjaus: Phil Alden Robinson. Käsikirjoitus: Paul Attanasio & Daniel Pyne, perustuu Tom Clancyn romaaniin. Kuvaus: John Lindley. Leikkaus: Nicolas De Toth, Neil Travis. Lavastus: Jeannine Claudia Oppewall. Musiikki: Jerry Goldsmith. Tuotanto: Mace Neufeld. Pääosissa: Ben Affleck, Morgan Freeman, James Cromwell, Liev Schreiber, Bridget Moynahan, Philip Baker Hall. Kesto: 124 min.
Jännäritehtailija Tom Clancyn kirjoista on väsätty jo useampia lopputulokseltaan vaihtelevia elokuvia. Parhaita ovat olleet Jack Ryan -filmatisoinnit etunenässä John McTiernanin ohjaama Punaisen lokakuun metsästys (The Hunt for Red October, 1990) ja Phillip Noycen Isku Kolumbiaan (Clear and Present Danger, 1994).
Nyt ohjaajan megafoni on annettu Phil Alden Robinsonille (Unelmien kenttä, Sneakers) ja Clancyn kirjoista valittu kankaalle siirrettäväksi Peloista pahin, joka ilmestyi vuonna 1991. Robinson on saanut tiiliskiven pilkottua kankaalle hyvin eteneväksi ja intensiiviseksi jännäriksi, jonka ansioiden riippakivenä kuitenkin hohkaa Hollywoodin pinttynyt asenteellisuus ja rohkeuden puute.
CIA:n analysoija tohtori Jack Ryan on kokenut nuorennusleikkauksen, konkarit Alec Baldwin ja Harrison Ford on vaihdettu Ben Affleckiin. Elokuvan tarinassa hän vasta heilastelee tulevan vaimonsa Cathyn (Moynahan) kanssa. Ryanille tulee kuiten riiustelun sijaan muita hommia kun William Cabot (Freeman), yksi CIA:n pomoista hälyttää miehen taustoittamaan Venäjän valtapeliä, mikä vie amerikkalaiset lopulta aavikosta löytyneen ydinaseen ja mystisesti kadonneiden ydinteknikkojen jäljille. Pian uhka on todellinen, pahin pelko on toteutumassa.
Vauhtiin päästyään Robinson antaa kerronnan viedä mukanaan eikä enää yritäkään saada junaa pysähtelemään väliasemille. Ratkaisu on hyvä sillä jännitteen säilyminen on lajityypin elinehto. Tekijöitä on myös kiittäminen joistakin epätavallisista tarinan ratkaisuista, joskin ihan lopun Kummisetä-montaasi kalvaakin uskottavuutta.
Sudenkuoppana on sitten taas toisten ratkaisujen munattomuus. Amerikan käydessä parhaillaan egoismin testosteronia tihkuvaa "sotaansa" terrorismia vastaan, täytyy elokuvan tekijöiden muuttaa Clancyn kirjan arabiterroristit puolivillaiseksi (ja tietenkin natsimieliseksi) eurooppalaiseksi äärioikeistorintamaksi. Ratkaisu tuntuu pelkurimaisuutensa lisäksi hölmöltä. Kuvan euroviskaalin kellotaulun taakse kaiverretusta hakarististä haluaa unohtaa mitä pikimmin, ettei koko elokuvanautinto ole pilalla.
Onneksi toiminnan painotukset ja jännityksen äärimmilleen vienti onnistuu, joten kaksinaismoralistisen hölmöilyn pystyy kutakuinkin unohtamaan. Leffan notkahtaessa loppupuolellaan uudelle vaihteelle, huomaa vaivihkaa siirtyvänsä penkin reunalle. Homma toimii.
Ben Affleckin tulkinta Jack Ryanista alleviivaa mukavasti miehen keltanokkaisuutta suuren tiedustelujätin uumenissa. Morgan Freeman tekee loistavan ja taidokkaan roolin väliportaan pomona ja Liev Schreiber vetää mainion vähäeleisesti kovapinaisen kenttämiehen roolin. Kiitosta ansaitsee myös James Cromwell jenkkipressana, jolla on pitkästä aikaa killuttimet siellä missä pitääkin.
Jack Ryanin uudet seikkailut ovat oivaa jännäriviihdettä. Jos unohtaa keinotekoisesti räätälöidyt poliittiset asetelmat, Peloista pahin kulkee kuin pikajuna.
Teksti: Jari Rantala
Kuva: UIP