Pekka Saurin kolumni: Jäähyväiset kunnille

Suomen ensimmäisiin aluevaaleihin on kolmisen kuukautta. Se on tavattoman lyhyt aika. Kuntavaaleista on kulunut samat kolme kuukautta, ja nehän pidettiin ihan äsken.  

En enää tässä ryhdy vikisemään sote-ratkaisun taloudellisista ja toiminnallisista riskeistä. Päätös on tehty, ja eteenpäin.

Aluevaaleissa valitaan perustettavien sote- eli hyvinvointialueiden valtuustot. Kyselyjen perusteella aluevaalien äänestysaktiivisuus on jäämässä alle 40 prosentin. 

Tämä ei ole iso ihme sikäli, että vain puolet suomalaisista ilmoittaa ylipäätään ymmärtävänsä, mistä sote-uudistuksessa on kysymys. Toinen puoli tunnustaa suoraan ei-ymmärtävänsä.

Näkymä on siis kansanvallan toteutumisen kannalta kauniisti sanoen sumea. Erityisen sumea se on sikäli, että muutos on Suomessa historiallisen suuri: uusille hyvinvointialueille siirtyy vuoden 2023 alusta yli 260 000 kunta-alan työntekijää eli miltei kaksi kolmasosaa kuntien nykyisestä työvoimasta. 

Kunnallisverosta siirtyy kunnilta sote-palvelujen mukana nykyisestä keskimäärin 20 prosentin potista vajaan 13 prosenttiyksikön verran. Kunnille jää kuntaverosta noin kolmasosa, kaksi kolmasosaa siirtyy valtiolle. Tätä massiivista muutosta ei ehkä vielä ole oikein kunnissa sisäistetty.

Ja ennustanpa, että prosessi ei pysähdy tähän. 

Minusta näyttää päivänselvältä, että peruspalvelujen siirtäminen nykyisiltä kunnilta isommille alueille ei lopu sosiaali- ja terveyspalveluihin. Ennen pitkää nousee keskustelu myös opetustoimen siirtämisestä “leveämmille harteille”, kuten pakollinen fraasi kuuluu. Viiden ja puolen miljoonan asukkaan maassa resurssit nähkääs kannattaa optimoida.

Kaikki peruspalvelut ovat loppuviimeksi yhtä ja samaa palveluverkkoa, jossa pitää tavoitella synergiahyötyjä. Perusopetus on myös syytä suunnitella vanhoja kuntia laajemmassa katsannossa. Kouluverkon taajuus ja koulumatkojen pituus on sitten oma asiansa. Hyvinvointialueista tulee peruspalvelualueita.

Tämä tarkoittaa sitä, että peruspalvelualueet tulevat korvaamaan kunnat peruspalvelujen järjestäjinä. Se tarkoittaa myös sitä, että nyt kunnilta valtiolle siirtyvät verotuotot siirretään ennemmin tai myöhemmin valtiolta palvelualueiden kerättäviksi. Käytännössä palvelualueet muuttuvat kunniksi. 

Vanhoille kunnille jää vielä jotakin elinvoimatoimintaa, ympäristön viihtyisyydestä, lenkkipoluista ja koirapuistoista huolehtimista ja paikallisen kulttuuriperinnön vaalimista. En sitä vähättele lainkaan, se on tärkeätä sekin.

Samalla voitaisiin palauttaa kuntien määrä 1960-luvulle, jolloin se oli Suomessa suurimmillaan. Tienvarsille pystytettäisiin vanhojen kuntarajojen kylttejä vaakunoineen päivineen, ja alle voitaisiin amerikkalaiseen tapaan lisätä pitäjän kurantti asukasluku.

Kun näin pitkälle päästään, peruspalvelualueiden vaalit alkavat todennäköisesti taas kiinnostaa. Alueparlamentit päättävät isoista rahoista ja asioista. Aluevaalien yhteydessä voidaan tarvittaessa järjestää myös kuntavaalit, joissa valitaan paikallisvaltuustot päättämään pienistä rahoista ja asioista. Kaiken kaikkiaan kansanvalta saattaa nykytilanteeseen verrattuna peräti vahvistua.

Sanokaa minun sanoneen.

Pekka Sauri

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja MTV Uutisten kolumnisti

Lue aiemmat Saurin kolumnit täältä

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja