Pekingin ladut kiemurtelevat poikkeuksellisen korkealla merenpinnan yläpuolella. Korkeus tekee sen, että ilmassa on vähemmän happea.
Pekingin latujen korkein kohta on 1721 metrin korkeudessa. Kilpa- ja Huippu-urheilun tutkimuskeskuksen fysiologi Esa Hynysen mukaan jo tuhannen metrin korkeudessa huomataan eroja.
– Kun mennään 1 500 metriin ja siitä yli, on hapenottokyvyn lasku aika huomattava, Hynynen kertoo MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa.
Näissä olympiakisoissa on nähty, että korkea ilmanala ja nihkeä pakkaslumi ovat tehneet tepposet jopa monelle huippuhiihtäjälle. Esimerkiksi Norjan Johannes Hösflot Kläbo ja Ruotsin Frida Karlsson katkesivat todella pahasti yhdistelmäkilpailussa.
– Kylä katkeaminen on täysin mahdollista. Jos alussa höntyilee liian kovaa, niin se kostautuu aika rajusti, Hynynen kertoo.
– Korkealla et pysty palautumaan ihan niin nopeasti kisan aikana. Se on iso ongelma. Pitäisi malttaa alkuvauhtia säätää (sopivaksi). Siinä kokemus tulee erittäin arvokkaaksi.
Puijon peipposet
Korkeaan ilmanalaan sopeutuminen on yksilöllistä. Suomalaiset ovat valmistautuneet näihin kisoihin leireilemällä korkealla ja viettämällä aikaa alppimajoissa.
– Se on vuosien prosessi, että pystyy korkealla suoriutumaan hyvin. Tarvitaan vuorokausia paljon vastaavissa korkeuksissa, Hynynen selventää.
Jari Isometsä kertoi ennen kisoja, että urheilijat ovat olleet korkean paikan leireilla viikkotolkulla ennen olympialaisia, jotkut jopa pari kuukautta. Avausmatkojen menestys on osoittanut, että suomalaisten valmistautuminen korkealla hiihtämiseen on sujunut hyvin.
– Hiihtäjissä on eroja. Kaikki eivät sovi korkealle niin hyvin kuin toiset, Isometsä muistuttaa.
Hynynen on samoilla linjoilla.
– Yksilöiden välillä on eroja. Alkukisojen perusteella on huomattu että Puijon peipposet ovat sopeutuneet tavattoman hyvin, Hynynen hymähtää.