Pekan*, 54, elämä olisi jäänyt vaillinaiseksi ja päämäärättömäksi, jos hän ei olisi koskaan saanut lapsia.
Pekka oli 43-vuotias, kun perheeseen syntyi ensimmäinen lapsi.
– En mieltänyt itseäni millään lailla vanhaksi isäksi. Kai sitä vain kuvitteli olevansa nuori isä lapsen synnyttyä, Pekka kertoo.
Pekka oli jo henkisesti asennoitunut siihen, että hänestä ei koskaan tulisi isää. Hän oli ollut kerran aiemmin avioliitossa, joka oli lapseton. Opiskelut ja työt täyttivät kahdeksan vuotta kestäneen liiton, eikä lapsien hankkiminen koskaan tullut puheeksi.
Avioeron jälkeen Pekka vietti kuusi vuotta sinkkuna. Hän ajatteli isäksi tulemisen mahdollisuuden jo ajaneen hänestä ohi ja uskoi viettävänsä loppuelämänsä yksin.
– Kaupungilla kahviloissa ja ravintoloissa katsoin kaiholla, kun vanhemmat hellästi auttoivat pieniä lapsiaan syömäpuuhissa ja pukemisessa. Mietin, että joillakin on asiat noin ja minua se ei kosketa, Pekka kuvailee.
– Silloin sen tajusi, että olisin itsekin halunnut olla perheellinen.
Vaimo otti lapset puheeksi
Pekka ei kuitenkaan jäänyt loppuelämäkseen yksin. Hän alkoi taas seurustelemaan ja meni lopulta uudelleen naimisiin. 17 vuotta nuorempi vaimo otti lapsien hankkimisen puheeksi ja alkoi lämmittelemään Pekkaakin ajatukselle. Pari ehti olla kuusi vuotta yhdessä ennen ensimmäisen lapsen syntymää.
– Kyllä hän toimi moottorina tässä asiassa. Emme olleet vielä edes kihloissa, kun lasten hankkiminen tuli puheeksi. Olin silloin hieman epävarma, että tuleeko suhteemme kestämään ja jarruttelin asiaa.
Pekka kertoo myös olleensa huolissaan siitä, että kykeneekö hän saamaan raskautta alkavaksi.
– Vanhempana iällä isäksi tulleena elämää ja syntymää ei ota itsestäänselvyytenä.
Lopulta ajatus lapsista ei tuntunut hassummalta. Pekka kertoo hieman jännittäneensä ensimmäisen ja muidenkin lastensa syntymää.
– Kyllähän se odotusaika on jännittävää aikaa. Mietitytti, että onko lapsi terve ja meneekö kaikki hyvin.
Kaikki meni kuitenkin hyvin. Nyt Pekka kertoo, että töistä tullessa kotona odottaa toinen työmaa, kun perheessä temmeltää neljä alle 10-vuotiasta lasta.
– Olisi pidemmän päälle ollut puuduttavaa, jos tämä toinenkin parisuhde olisi jäänyt lapsettomaksi. Se olisi jättänyt jälkensä meihin molempiin.
Vanheneminen mietityttää
Perheen päivittäisessä elämässä vanhempien ikäero ei näy, vaikka Pekkaa onkin joskus erehdytty luulemaan lasten isoisäksi. Hän myöntää, että oma vanheneminen välillä mietityttää.
– Kun ikäeroa on suhteellisen paljon ja ajan kanssa vanhenen aiemmin, niin miten vaimo kokee sitten joskus sen, että hän on vanhan ukon kanssa naimisissa, Pekka pohtii.
Vanheneminen mietityttää myös lasten takia. Pekka on 63-vuotias kun hänen esikoisensa täyttää 20.
– Kyllähän se vähän pelottaa, että ehtiikö nähdä lasten valmistumisen ja sen, mitä heistä tulee. Se vähän aiheuttaa surumielisyyttä, kun kuitenkin haluaisi olla heidän elämässään läsnä.
Pekka kuitenkin näkee vanhemmalla iällä isäksi tulemisessa myös positiivisia puolia.
– Iän myötä kokemuspohjaa on enemmän kuin nuorella parikymppisellä isällä. Elämän ja kokemusten jälkeen sitä oli hyvinkin kypsä isäksi.
Pekka oli ehtinyt elää jo nuoruutensa ennen isäksi tuloa, mutta hänen vaimollaan nuoruus jäi ikään kuin kesken.
– Hän oli vasta 20 kun aloimme olemaan yhdessä. Siitä olen tuntenut vähän huonoa omatuntoa, että hän ei ole saanut elää nuoruuttaan loppuun.
Isyyden merkitys valtava
Entä jos Pekka olisikin jäänyt aikanaan yksin ja lapsetta?
– Kyllä elämä olisi jäänyt vaillinaiseksi. Ihan hirveän paljon olisi jäänyt kokematta ja saamatta.
– Oman pienen lapsen halit, sylissäpito, pehmeä, sileä ja lämmin ohimo, hennot hiukset, pienet sormet ja varpaat, heleä nauru, elämänmyönteisyys, huolettomuus.... Nämä ovat asioita, joiden kohdalla toivoisi ajan pysähtyvän, Pekka kuvailee.
Suurin asia elämässä ovat omat lapset. Ilman heitä elämä olisi Pekasta yksinkertaista ja päämäärätöntä.
– Eihän se arki pienten lasten kanssa aina helppoa ole. Mutta se, mitä siitä saa itselleen, on jotain ihan sanoinkuvaamatonta.
Elämä tuntui jopa turhauttavalta silloin, kun hän luuli kohtalonsa olevan yksin jääminen. Hän myös uskoo, että alkoholinkäyttö olisi paljon runsaampaa lapsettomana.
– Jotain mittaamattoman arvokasta olisi jäänyt kokematta. Isyyden merkitys on paljon suurempaa kuin miten sen itse mieltää. Se on jotakin vielä paljon isompaa.
*) nimi muutettu