Pave Maijanen todisti aitiopaikalta Suomen rockhistorian ilmiömäisimmän kokoonpanon Dingon nousua ja tuhoa. Maijanen kertaa Studio55.fille yhteistä taivaltaan yhtyeen kanssa.
1980-luvulla muusikko Pave Maijanen oli ehtinyt paitsi luoda jo tovin omaa soolouraansa myös vakiinnuttaa asemansa Suomen maineikkaimpien levytuottajien joukossa.
Maijanen muistaa yhä varsin tarkasti vuoden 1983, jolloin hän kuuli ensimmäistä kertaa kokoonpanosta nimeltään Dingo. Silloisen Finnlevyn tuottaja Timo Lindström löi kollegansa käteen c-kasetin ja käski tämän kertoa mielipiteensä tuotoksesta.
− Se oli Dingon demo, jossa oli kappaleet Levoton Tuhkimo, Sinä ja minä sekä Lakatut varpaankynnet.
Maijanen meni kotiin ja laittoi kasetin soittimeen. Äänenlaadussa ei ollut kehumista. Siitä huolimatta Maijanen tajusi välittömästi, että uusi tähti on syntynyt.
− Muistan, kun huusin vaimolle, että nyt on jotain hurjaa tekeillä. Sitten soitin Timpalle ja sanoin, että tämä on jotain ihan uutta, ennen kaikkea tekstien suhteen.
Maijasen vaisto osoittautui oikeaksi. Dingon ensimmäinen single Sinä ja minä upposi kerrasta yleisöön. Levy-yhtiö päätti kasata vauhdilla pitkäsoiton. Tässä kohtaa Maijaselle tarjottiin tuottajan pestiä.
Autiotalo syntyi sängyn laidalla
Dingon debyyttialbumi Nimeni on Dingo ilmestyi huhtikuussa 1984. Yhtyeen suosio nousi raketin lailla ennennäkemättömiin mittasuhteisiin.
Vielä saman vuoden aikana Dingo julkaisi kenties suurimman hittikappaleensa, . Maijanen oli kesälomalla, kun yhtyeen nokkamies lähetti tuottajalleen c-kasetillisen uusia sotalauluja.
