Jos nuorille naisille järjestetään asunto seksin myyntiä varten ja heitä ohjaillaan väkivaltaisesti ylempää, mikä on rikosnimike? Nykylaki ei anna tähän täsmällistä vastausta.
Ihmiskauppaan liittyvä lainsäädäntö onkin uudistumassa. Eduskunta alkaa käsitellä lähiviikkoina esitystä, jossa parituksen ja ihmiskaupan rajaa selvennetään.
Tällä hetkellä rikosten määrittelyissä on paljon päällekkäisyyksiä, ja prostituoitujen kanssa työtä tekevässä järjestössä uskotaan, että se on vaikuttanut annettuihin tuomioihin.
– Olen jokseenkin varma, että edelleen menee parituksena läpi sellasia keissejä, jotka olisi syytä tutkia ihmiskauppapykälän toteutumisen kannalta, sanoo Pro-tukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen.
Helsingin poliisin rikosylikonstaapeli Kenneth Eriksson puolestaan uskoo, että oikean rikosnimikkeen löytämisessä on voittopuolisesti onnistuttu hyvin. Pykälien selventäminen on silti tervetullut asia.
– Onhan se tietysti poliisille selkempää, jos ei tarvitse pohdiskella sitä, onko kyseessä törkeä paritus vai ihmiskauppa.
Eriksson arvioi, että erityisesti tuomioistuimissa pykälien terävöittäminen ilahduttaa.
Ihmiskaupasta muutama tuomio
Keskeisin sisältö lakiesityksessä on se, että siinä paritus nähdään seksinmyyjällä hyötymisenä, ihmiskauppa seksinmyyjän hyväksikäyttönä. Näin ollen esimerkiksi väkivallan käyttäminen seksinmyyjää kohtaan rajattaisiin vain ihmiskauppatapauksiin.
– Voimme heti alkutiedoilla määritellä oikean nimikkeen, jos ilmenee, että tapauksessa on selkeästi hyväksikäyttöä tai väkivallan uhkaa. Silloin uuden lain mukaan lähdetään heti ihmiskaupasta, Eriksson kuvaa.
Ihmiskauppalain voimaantulon, eli vuoden 2004 jälkeen on annettu tähän mennessä vain kuusi tuomiota prostituutioon liittyvästä ihmiskaupasta. Parituksesta tuomioita tulee vuosittain 4-30.
Uhrin asema vaihtelee
Rikosnimikkeen valinta vaikuttaa luonnollisesti rikoksesta saatuun rangaistukseen. Parituksesta tuomitaan enimmillään kolmen vuoden, törkeästä parituksesta tai ihmiskaupasta kuuden vuoden ja törkeästä ihmiskaupasta kymmenen vuoden vankeusrangaistuksiin.
Olennaisempaa on kuitenkin se, miten uhrin asema muuttuu rikosnimikkeestä toiseen siirryttäessä.
– Paritus on yhteiskuntaan kohdistuva rikos, eikä paritettava henkilö ole uhri. Ihmiskaupassa uhri on asianomistaja, eli hänellä on oikeus esimerkiksi avustajaan ja korvauksiin, Pro-tukipisteen Kauppinen tiivistää.
Parituksen kohdetta kuullaan poliisitutkinnassa ja oikeudessa todistajana, eikä hän ainakaan automaattisesti pääse ihmiskaupan uhreille tarkoitetun avun piiriin.
Lainmuutosta varten perustettu työryhmä on ehdottanut omassa mietinnössään, että jatkossa parituksen kohteillekin tarjottaisiin mahdollisuus tukihenkilöön ja avustajaan.
Lakiesityksen lopullinen sisältö selviää vasta lähempänä eduskuntakäsittelyä.