Kuoleman lähestyessä ihminen kaipaa kosketusta ja toivoo, että olisi antanut sitä itsekin enemmän.
– Jo pienelle vauvalle on tärkeintä, että kosketaan ja hoivataan. Myöhemmin elämässäkin ihminen tarvitsee hellyyttä, kosketusta ja lämpöä. Se tarve ei häviä mihinkään, kun ihminen on kuolemaisillaan. Sairaalassa menehtymässä olevalle ihmiselle tärkeintä olisi, että kosketetaan. On surullista, että me emme oikein uskalla tehdä sitä, Haagan seurakunnan kirkkoherra Marja Heltelä sanoo.
Uskalluksen puute voi johtua tapakulttuurista ja tilanteen erityislaatuisuudesta.
– Jotenkin me suomalaiset olemme oppineet käyttäytymään niin, että aikuisena kosketus rajataan tiettyihin tilanteisiin. Ystävää saatamme halata, mutta muuten emme hirveästi koskettele tai esimerkiksi pidä kädestä kiinni. Kun joku on kuolemaisillaan, se tilanne on vielä niin eri kuin mikään ”normaali”. Voi olla, että sairaus on riisunut kehoa todella paljon tai on tullut turvotusta tai mustia kohtia.
– Ehkä meitä myös pelottaa, sattuuko kosketuksemme. Mutta kyllä se ihminen sitten sanoo, jos sattuu.
Heltelä toivoo, että ihmiset oppisivat sairaalaolosuhteisiin uuden käyttäytymiskoodiston.
– Siellä on lupa silittää käsivartta tai kämmentä, halata, pitää kädestä kiinni ja antaa vaikka suukko. Vaikka ja varsinkin silloin, jos toinen ei pysty kommunikoimaan. Se todellakin lohduttaa.
Kosketus voi auttaa myös kuolevan läheistä.
– Muistan, kun kauan sitten eräs hyvin iäkäs henkilö joutui sairaalaan. Hänellä oli kuusikymppinen lapsi, jota kohtaan tämä vanhempi oli lapsuusaikana ollut väkivaltainen. Oikeaa vanhempi-lapsisuhdetta ei ollut oikein koskaan syntynyt, mutta kun vanhus joutui sairaalaan, niin siellä tämä lapsi oppikin koskettamaan, silittämään ja hellimään. Jotenkin sitä kautta hän antoi anteeksi. Viimeiseksi hän jopa puki kuolleen vanhempansa.
Usein kuolevat ihmiset toivoisivat itsekin osoittaneensa enemmän välittämistä.
– Eniten kuolinvuoteella kadutaan ehkä sitä, ettei ollut rohkeutta rakastaa. Ajatellaan, että voi kun olisin uskaltanut näyttää enemmän välittämistä, hellyyttä ja lämpöä niin lapsille, puolisolle kuin työkavereille.
– Monet myös toivovat, että heillä olisi ollut rohkeutta toimia itselleen rehellisesti. Ei niin kuin muut sanoivat tai toivoivat, vaan niin kuin itselle on lahjoja elämässä annettu, Heltelä lisää.