Heikki Urmas pitää muistelmateoksestaan kirvonnutta keskustelua verrattain asiallisena. Kauppatieteen tohtori seisoo vankasti kohahduttavien väitteidensä takana.
Heikki Urmas tiesi valmistautua siihen, että muistelmateos Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät herättäisi keskustelua. 1970-luvulla työmarkkinapolitiikkaa käsittelevää väitöskirjaa pakertaessaan mies ei kuitenkaan osannut aavistaa, mitä tuleman piti.
− Kun lähdin tekemään väitöskirjaa, en tajunnut, että ajaudun poliittisen juonittelun keskipiiriin, Urmas sanoo.
Viime syksynä julkaistu muistelmateos sisältää hätkähdyttäviä väitteitä Suomen politiikan sisäpiiristä. Kirjan keskeisiä lähteitä ovat työmarkkinajohtaja Päiviö Hetemäki, Ety-pääministeri ja valtakunnansovittelija Keijo Liinamaa sekä kaksi SAJ-ammattijärjestön johtomiestä, Jaakko Rantanen ja Olavi Järvelä − kaikki tätä nykyä edesmenneitä.
Viimeisen keskustelun Urmas kävi Hetemäen kanssa.
− Hetemäki soitti ja kysyi, jos voin varata kolme tuntia aikaa. Hän kertasi kaikki kahden ja puolen vuoden aikana käydyt keskustelumme. Hän toivoi, että kerron kaiken Suomen kansalle sopivana ajankohtana.
KGB:n salaiset kumppanit
Urmas kirjoittaa teoksessaan, että 40-, 50-, 60- ja 70-luvuilla Suomi oli KGB:n ja CIA:n temmellyskenttänä. Hän liittää kaksi politiikan johtohahmoa, Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston, voimakkaasti KGB:hen.