Paljastaako käsiala syvimmät salasi?

Grafologian mukaan käsialan suunta viittaa elämän painopisteisiin: menneeseen vahvasti tukeutuva henkilö kirjoittaa taaksepäin suuntautuvaa käsialaa, tulevaisuudensuunnitelmiaan painottavalla taas on eteenpäin suuntautuva käsiala. Yhteenvetona voisi siis ehkä sanoa, että mitä punnitsevampi ja harkitsevampi henkilö, sitä enemmän takakenoinen käsiala, ja toisaalta mitä dynaamisempi ja innovatiivisempi henkilö, sitä etukenoisempi käsiala.

Rikollisen tuntee käsialasta

Käsialantutkimukseen vahvasti uskovat tekevät kuitenkin kirjoitusnäytteistä myös paljon pitemmälle meneviä johtopäätöksiä. Tutkimukseensa vakavasti suhtautuvien grafologien harmiksi alalla on kuitenkin kaikenlaista yrittäjää.

Erästä työpaikkaa hakevat testattiin myös käsialan perusteella. Grafologi eli käsialantutkija analysoi työpaikkaa hakeneen miehen tasapainottomaksi vapaasti siteeraten suunnilleen tähän tapaan:

”Häntä johtaa hallitsematon emotionaalisuus, ja hän on reaktioiltaan arvaamaton. Hänen älyllisiä toimintojaan leimaa egoismi, joka sulkee tosiasiat ajattelun ulkopuolelle. Kirjoittajan mielikuvitus ilmenee epärealistisena fantasiointina. Hänen ajattelunsa on epäloogista ja sekavaa. Hän pyrkii saavuttamaan materiaalisia arvoja oveluuden tai epärehellisyyden avulla. Tutkittavan energia suuntautuu muuhun kuin työntekoon, vaikka hän joskus pystyikin … ponnistamaan voimiaan väliaikaisesti myös tarmokkaaseen toimintaan.”

Kukapa edes harkitsisi palkkaavansa tällaisen ihmisen? Ja toisaalta – kuinka todennäköistä on, että tämä kaikki näkyy yhden liuskan pituisesta kirjoituksesta? Jos näin laaja analyysi on mahdollista tehdä näin helposti, mihin tarvitaan enää kuulusteluja ja valheenpaljastuskokeita? Jotkut grafologit ovat väittäneet pystyvänsä esimerkiksi erottelemaan potentiaaliset varkaat, huumeidenkäyttäjät ja pedofiilit käsialanäytteen pohjalta, mutta empiiristä tukea näille väitteille ei kuitenkaan ole esitetty.

Terveys takaisin kynänkäänteessä

Futureimagebank

Henkilö, joka uskoo grafologin tehneen arvionsa juuri hänen käsialansa perusteella, on kuitenkin taipuvainen uskomaan yleisluonteisen, sinänsä keneen tahansa sopivan arvion sopivan erityisen hyvin juuri hänen persoonaansa. Tällaisista ilmiöistä käytetään myös nimitystä ”Forer-efekti”.

Grafoterapiassa taas uskotaan myös terveydentilan näkyvän käsialassa. Tämän oppisuunnan mukaan käsialaa muuttamalla voidaan muuttaa myös terveydentilaa: jos käsialan ”epämuodostumat” tietyllä alueella korvataan ”normaalimmalla” käsialalla, kyseisen alueen terveydelliset ongelmatkin poistuvat. Myöskään tämän menetelmän tueksi ei ole esitetty tieteellistä näyttöä.

Kirjoitusmalli tukahduttaa tunteet

Palataksemme kuitenkin alkuun, on kuitenkin helppo uskoa, että käsialasta ja muusta siihen liittyvästä voi nähdä ainakin joitakin luonteenpiirteitä. Suurta ja kulmikasta käsialaa paksulla mustalla viivalla kirjoittava henkilö tuskin on ainakaan arka ja vetäytyvä ihminen, ja kirjoituksensa kiehkuroin ja kukkasin koristeleva henkilö on todennäköisesti kiinnostunut visuaalisista seikoista.

Nykyisen kaunokirjoitusmallin tultua kouluun hylättiin kaarevuus ja kiemurat ja otettiin käyttöön enemmän tekstauskirjaimia muistuttavat suoremmat kirjaimet. Grafologit olivat huolissaan siitä, että suoraviivaiset kirjainmallit saattaisivat niin sanotusti tukahduttaa tunteet kirjoituksesta. Ilmeisesti näilläkin kirjaimilla on kuitenkin pärjätty hyvin, jokainenhan muodostaa oman yksilöllisen käsialansa ajan kuluessa ja voi muokata omia kirjaimiaan haluamaansa muotoon, kunhan teksti vain säilyy lukukelpoisena.

Käytätkö kaunoa?

Futureimagebank

Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, kuinka moni enää nykyisin kirjoittaa ”käsialaa” eli kaunokirjoitusta, joka on perinteisesti ollut grafologian tutkimuskohde. Vanhuksia ja pikkulapsia lukuun ottamatta lähes jokaisella on käytössä sähköposti ja tekstinkäsittelyohjelma, jolla hoidetaan henkilökohtaisetkin kirjeet. Käsin kirjoitettaessa moni raapustaa epämääräistä kauno- ja tekstauskirjaimien yhdistelmää.

imikirjoitus on yleensä viimeinen linnake, esimerkiksi pankkikortilla maksaessamme kirjoitamme vielä nimemme kuittiin kaunokirjoituskirjaimin. Kaikki instanssithan eivät edes hyväksy tekstattua nimikirjoitusta, vaikka rajanveto kirjoitustyylien välillä on välillä vaikeaa.

Ainakin toistaiseksi kouluissa opetetaan vielä kaunokirjoitusta. Jos siitä kuitenkin joskus luovutaan, jää nähtäväksi, mihin suuntaan grafologia puolestaan alkaa kehittyä ja millaisia tulkintoja vain harvoin kynään tarttuvan ihmisen sekamuotoisesta käsialalasta on mahdollista tehdä.

Teksti: Hanna Myllys
Kuvat: Futureimagebank