Alppihiihdon kullankimmeltävän hohdokkaassa maailmassa tavoitteet kristallisoituvat konkreettisesti tulevana viikonloppuna Norjan Lillehammerin finaaleissa. Maailman parhaat vauhtilaskijat ovat oman kristallipallonsa jo saaneet, mutta tekniikkalajien edustajat vielä jahtaavat omaansa.
Jännittävin tilanne on suomalaisittain miesten pujottelussa, jossa Kalle Palander johtaa 34 pisteen erolla ennen Kroatian Ivica Kostelicia. Mutta kun katsoo tuloslistojen kärjessä olevien laskijoiden taustoja, varsinkin tekniikkalajeissa, ei voi olla ihmettelemättä yhtä asiaa: heillä kaikilla on perheen vankkumaton tuki taustanaan!
Kalle Palander on leveine hymyineen ja rentoine esiintymisineen valloittava ilmestys, jolle kuitenkin moni osaa olla kateellinen. Kalle ei anna moisen asian häiritä mutta myöntää esimerkiksi kotipuolessa karttavansa julkisia paikkoja kateellisten takia.
- Silloin kun mulla oli se Audilta saamani vauhtipeli, niin kotona ollessa ajelin vanhalla autolla ja Audi pysyi tallissa. Tuntui, että turha sitä on mennä ärsyttämään ihmisiä kaupungille. Nykyisinkin tapailen kavereita, mutta muuten olen paljon kotioloissa, mitä nyt isän kanssa treenaillaan ja pelaillaan.
Isästä puhe kääntyy kotiin ja perheeseen, jotka merkitsevät molemmat Kallelle paljon. Isä Jouni on valmentanut poikaansa pienestä asti ja kotiin on aina kiva palata.
- Kyllä isän kanssa homma toimii tosi hyvin ja äiti on minulle todellinen tuki ja tietynlainen turva. Vaikeina hetkinä on puhuttu asiat ja joskus on puhelimen ääressä mennyt pitempikin tovi. Vanhempani ovat uskoneet tähän touhuun ja mahdollistaneet, että minusta on tullut alppihiihtäjä. Paljonko lie isäkin istunut auton ratissa kuskatessaan minua Ounasvaaralle ja kisoihin?, kysyy Kalle.
Palanderin hyvä ystävä, toipilaana tällä hetkellä itseään kuntouttava Sami Uotila on ollut pienestä pitäen samankaltaisessa tilanteessa kuin Kalle. Vanhemmat ovat mahdollistaneet taloudellisesti alppiharrastuksen, ja kaikki muukin tuki on annettu. Myös Tanja Poutiainen on isoveljiensä ja vanhempiensa "koulussa" ja perintötekijöissä saanut sellaiset geenit ja opit, että vaikka hänet heitettäisiin keskelle Siperiaa, sormi ei menisi suuhun. Avoimesti Tanja muistaakin kehua äidin kotiruokia, eli kotona on hyvä olla, vaikka maailma välillä kutsuukin.
