Työ- ja elinkeinoministeriö on monen veivauksen jälkeen lähettänyt pakkolakipaketin lausunnolle.
Hallitus tavoittelee paketilla viiden prosentin parannusta yritysten kilpailukykyyn. Parannus on tarkoitus tehdä työntekijän palvelusuhteen ehtoja heikentämällä. Työntekijäpuoli ei ole hyväksynyt eikä tule missään vaiheessa hyväksymään tätä pakettia ja siinä esitettyjä toimenpiteitä työntekijöiden työehtojen heikentämiseksi.
Lakipaketti on tekijänsä näköinen. Se kertoo selvästi, miten huonosti hallituspuolueet tuntevat työmarkkinajärjestelmää ja työelämäasioita yleensä. Paketti on juostu kasaan hätäillen. Toimenpiteiden kustannussäästöt perustuvat oletuksiin ja työllisyysvaikutukset ovat hämärän peitossa. Kokonaisuus on vähintään tulkinnanvarainen.
Harvoin on Suomessa nähty näin huonoa työelämään liittyvää lakivalmistelua. Syy ei varmasti ole valmistelevien virkamiesten vaan valmistelua ohjanneiden poukkoilevien poliitikkojen.
Pakkolait ovat uhka koko sopimusjärjestelmällemme ja kollektiiviselle neuvotteluoikeudelle. Lakiesitys sisältää runsaasti juridisia ja tulkinnallisia epäselvyyksiä ja on STTK:n käsityksen mukaan ristiriidassa perustuslain ja Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten kanssa.
Työmarkkinajärjestöjä on hätäisen lainvalmistelun yhteydessä ainoastaan kuultu, ei kuunneltu. Aidosta neuvottelusta tai yhteisestä valmistelusta ei ole ollut kyse eikä työmarkkinajärjestöjen asiantuntemus ole hallitusta kiinnostanut, vaikka sitä on tarjottu.
Pakkolakien valmistelussa on kokonaan unohtunut tasapuolisuus, kohtuus ja oikeudenmukaisuus. Heikennykset kohdistuvat ennen kaikkea pieni- ja keskipalkkaisiin naisvaltaisiin aloihin – ja aivan erityisesti julkisella sektorilla työskenteleviin naisiin. Palvelusuhteen heikennykset ja palkkaleikkaukset johtavat ostovoiman heikkenemiseen ja sen myötä aikanaan myös pienempiin eläkkeisiin.