Pahimman piti tapahtua, ennen kuin kortti saatiin pois – nokkakolarin ajaneen Annen äidin, 67, omaisten huolta ei kuunneltu: "Äidin ajaminen oli todella vaarallista, pelkäsimme olla hänen kyydissään"

Anne, 45, oli kotimatkallaan helmikuisen illan hämärtyessä muutama vuosi sitten, kun tapahtui se, mitä hän oli pelännyt: veli soitti ja kertoi, että heidän pitkään oireillut iäkäs äitinsä oli ajanut nokkakolarin.

– Kauhuissani ajattelin, että mitähän äidille on sattunut ja mitä vastapuolelle on käynyt, Anne muistelee.

Äitiä irrotettiin autosta puolitoista tuntia

Kolari oli sattunut Keski-Suomen maaseudulla asfalttitiellä, jolla nopeusrajoitus oli 80 kilometriä tunnissa. Palomiehet irrottivat Annen äitiä puolitoistatuntia autosta, joka oli vaurioitunut kolarissa pahoin.

– Auto meni ihan kunnolla kasaan. Äiti oli tajuissaan ja pelastushenkilökunta sai soitettua veljelleni. Äiti oli teho-osastolla ensimmäisen yön. Sen jälkeen pääsin häntä katsomaan.

– Lonkka ja ranne olivat murtuneet ja hänellä oli aivotärähdys.

Annen äiti vietti yhteensä kaksi kuukautta sairaalassa liikenneturman jälkeen. Kolarin vastapuolena olivat nainen ja lapsi, jotka eivät onneksi loukkaantuneet törmäyksessä.

"Pelkäsimme olla hänen kyydissään"

Omaisten huolta ei otettu huomioon, vaikka Anne oli ollut yhteydessä paikkakunnan seniorikoordinaattoriin jo aiemmin. Pahimman piti sattua, ennen kuin äidiltä otettiin kortti pois.

– Äidin ajaminen oli ollut todella vaarallista jo pitkään. Sydän kurkussa olin hänen takiaan ja läheltä piti -tilanteita oli sattunut jo monia.

– Pelkäsimme olla hänen kyydissään ja usein kävi niin, että hän meinasi ajaa kolmion takaa toisen auton eteen.

Sekavan oloinen äiti ajoi tuhansia kilometrejä vuodessa

Annen mukaan hänen äitinsä oli kärsinyt pitkään erilaisista terveysongelmista. Äiti ei ollut suostunut ottamaan lääkkeitä riittävää määrää ja se oli vaikuttanut hänen ajokäyttäytymiseensä jo pitkään.

– Äiti oli jo pitkään ollut sekavan oloinen. Nukahteli sohvallekin ja minä luulin aluksi, että hänellä oli uniapnea.

– Silti hän ajoi tuhansia kilometrejä vuodessa. Oli kauhea tuska meillekin, kun hän oli sitä mieltä, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja että toinen osapuoli olisi tämän kolarin aiheuttanut.

Anne toivoisi, että olisi olemassa jokin tapa, jolla omaiset voisivat vaikuttaa tai puuttua ikäihmisen ajamiseen ja siihen, kuinka pitkään hänellä on ajokortti.

– Lääkäritkin arvioivat tilanteen sillä hetkellä, kun tapaavat potilaan. Heillä ei välttämättä ole tietoa taustasta. Toivon todella, että omaisia ja läheisiä kuultaisiin näissä asioissa.

– Äiti tuskin on ainoa laatuaan. Kai sitä jotenkin ajatellaan, että ihminen itse arvioi oman ajokykynsä.

"Kyllä se varmaan kunnia-asia on"

Anne on pannut merkille, että ikäihmiset eivät kovin hanakasti kortistaan luovu.

Onko ajokortti ikäihmiselle kunnia-asia? Merkitseekö ajokortista luopuminen jonkinlaista avuttomuuden tunnetta? Onko se kolhu itsetunnolle?

– Kyllä se varmaan kunnia-asia on. Ei äiti olisi halunnut kortista luopua, vaikka hän oli oireillut jo kuutisen vuotta. Eihän muisti-ongelmiakaan kovinkaan helposti haluta myöntää.

– Isäni kohdalta tiedän, että esimerkiksi ammattikuljettajalle on todella kova paikka menettää ajokortti.

Annen isällä oli voimassa oleva ajokortti vielä siinä vaiheessa, kun hän joutui sairaalaan Alzheimerin taudin takia.

– Muistan myös, että vaarillekin oli aikoinaan kova paikka, kun kortti lähti, Anne jatkaa.

Tilastokeskuksen virallisen tieliikenneonnettomuustietojen mukaan 65 vuotta täyttäneiden onnettomuuksien määrä on kasvanut viidessä vuodessa yli neljänneksellä. (Trafi 2017)

Lue myös: Estonian pelastustöiden johtajan kuoleman aiheuttaneen liikenneturman tutkinta loppusuoralla – iäkästä naista epäillään kuolemantuottamuksesta

Lue myös: Milla, 17, kuoli tahallisessa mopoautokolarissa kaksi vuotta sitten – yhä surevat omaiset sinnittelevät eteenpäin elämä totaalisen muuttuneena: "Pikkuveli ei pysty vieläkään opiskelemaan"