Ennen vanhaan pääministeri puolusti omia ministereitään ja oman hallituksensa päätöksiä. Ennen vanhaan hallitus myös pani asioita tärkeysjärjestykseen ja osoitti tarvittaessa tiukkuutta rahanvaatijoiden edessä. Ajat ovat muuttuneet, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Hallituksen tempoilu ja julkisuuteen purskahteleva riitely kulttuurin, liikunnan ja tieteen rahoista on kieltämättä spektaakkelimaista poliittista näytöstä. Viihdearvoakin löytyy. Suuri yleisö pääsee liki suorassa lähetyksessä todistamaan, miten vastuulliset ministerit pyörtävät omia päätöksiään ja sen jälkeen syyttelevät toisiaan.
Samaan aikaan kiistely paljastaa ikäviä asioita hallituksen työskentelyilmapiiristä, johtamisesta ja päätöksentekokyvystä.
Kun pääministeri Sanna Marin (sd.) torstaina julkisesti arvosteli tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvista (kesk.) siitä, että tämä piti tiedotustilaisuuden kulttuurin leikkauksista, mieleen tulivat koronapandemian alkuajat. Tuolloin pääministeri antoi potkut Huoltovarmuuskeskuksen johtajalle pieleen menneiden maskikauppojen vuoksi. Irtisanominen tapahtui Ilta-Sanomien haastattelussa.
Marin ei vaikuta olevan parhaimmillaan paineen alla.
Tapa, jolla Marin ripitti Kurvista, on hyvin poikkeuksellista. Se myös edustaa huonoa johtamista. Ennen vanhaan pääministeri puolusti omia ministereitään ja oman hallituksensa päätöksiä. Hyvä johtaja ei ylipäätään hauku kollegoitaan julkisesti.
Tieto ei kulje hallituksen sisällä
Marin hankkiutui kovaan paineeseen ihan itse järjestämällä artisteille tilaisuuden Kesärannassa. Tarkoitus oli liennyttää suhteita taiteilijoihin, joita korona-ajan rajoitukset ovat kurittaneet erityisen raa’asti. Harmi vain, tilaisuus kääntyi itseään vastaan, koska edes paikalle kutsutut taiteilijat eivät katsoneet sitä pelkästään hyvällä. Puhumattakaan niistä äänekkäistä kriitikoista, jotka eivät kutsua saaneet.
Kun tähän päälle tuli info, jossa ministeri Kurvinen kertoi hallituksen jo aiemmin päättämistä Veikkaus-rahoja koskevista leikkauksista, tilanne alkoi näyttää Marinin näkökulmasta pahalta.
Soppa keittyi yli.
Riita tuskin uhkaa hallituksen pysymistä koossa, mutta se vahvistaa mielikuvaa, että tieto ei kulje hallituksen sisällä. Riitely henkilöityy ministereihin, mutta silti voi kysyä, mitä valtiosihteerien ja erityisavustajien armeija oikeastaan puuhaa?
Seuraavat rahanvaatijat ovat jo jonossa
Koronapandemian oloissa miljoonista on tullut maan ylimmille päättäjille pikkurahaa. Episodi osoittaa jälleen, kuinka leväperäisesti hallitus suhtautuu julkisten varojen käyttöön, olipa kyse verorahoista tai velasta. Poliisi uhkasi yt-neuvotteluilla, jos 30:a miljoonaa ei löydy. Hallitus taipui.
Nyt sen perääntymiseen riittää taiteilijoiden huuto sosiaalisessa mediassa.
Rahareikiä riittää ja ottajia löytyy. Seuraavana on jonossa ns. soste-ala eli sosiaali- ja terveysalan toimijat. Mielenterveys- tai vaikkapa huumetyöntekijät voivat aivan perustellusti kysyä, eikö heidän työnsä ole vähintään yhtä tärkeää kuin musisoiminen tai tanssiminen. Ei heiltäkään saa leikata.
Taiteilijoiden kuuluisi kiittää Marinia
Taiteen, kulttuurin ja urheilun toimijat yhdessä ravintola- ja matkailualan kanssa ovat ottaneet kovimmat iskut korona-ajan osin kohtuuttomistakin rajoituksista. Kulttuuriala on kokenut kaksinkertaisen shokin, kun samaan aikaan Veikkauksen rahavirta tyrehtyy – hallituksen päätös toki sekin.
Rajoituksista kärsineiden ei silti kannattaisi pelkästään syytellä pääministeriä. Marin osoitti johtajuutta tänä syksynä, kun hän muutti Suomen koronarajoituspolitiikan suunnan ja asettui näkyvästi kannattamaan yhteiskunnan avaamista.
Taiteilijoiden kuten muidenkin rajoitusten kurittamien elinkeinojen harjoittajien kannattaa pysähtyä miettimään, millaiset edellytykset heillä olisi oman ammattinsa harjoittamiseen tänä syksynä, jos koronataistelua käytäisiin yhä Krista Kiurun (sd.) johdolla.
Hallitus tuskin kykenee koviin päätöksiin
Hallituksen tehtäviin kuuluisi sovittaa yhteen erilaisten eturyhmien tarpeita, panna niitä tärkeysjärjestykseen ja tarvittaessa osoittaa myös tiukkuutta vaatimusten edessä. Hankalien asioiden hoitaminen (velka)rahalla ei ole todellista päätöksentekoa, vaan pään tunkemista pensaaseen ja ongelmien lykkäämistä.
Vaalikauden puoliväli on mennyt ohi kuin huomaamatta, joten aikaa ikäville päätöksille ei pian enää ole. Marinin hallitus laatii enää yhden varsinaisen budjetin. On vaikea uskoa, että siltä löytyy kovuutta siinä vaiheessa, kun vuoden 2023 eduskuntavaalit kolkuttelevat ovella.