Ennen vanhaan pääministeri puolusti omia ministereitään ja oman hallituksensa päätöksiä. Ennen vanhaan hallitus myös pani asioita tärkeysjärjestykseen ja osoitti tarvittaessa tiukkuutta rahanvaatijoiden edessä. Ajat ovat muuttuneet, kirjoittaa MTV Uutisten päätoimittaja Ilkka Ahtiainen.
Hallituksen tempoilu ja julkisuuteen purskahteleva riitely kulttuurin, liikunnan ja tieteen rahoista on kieltämättä spektaakkelimaista poliittista näytöstä. Viihdearvoakin löytyy. Suuri yleisö pääsee liki suorassa lähetyksessä todistamaan, miten vastuulliset ministerit pyörtävät omia päätöksiään ja sen jälkeen syyttelevät toisiaan.
Samaan aikaan kiistely paljastaa ikäviä asioita hallituksen työskentelyilmapiiristä, johtamisesta ja päätöksentekokyvystä.
Kun pääministeri Sanna Marin (sd.) torstaina julkisesti arvosteli tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvista (kesk.) siitä, että tämä piti tiedotustilaisuuden kulttuurin leikkauksista, mieleen tulivat koronapandemian alkuajat. Tuolloin pääministeri antoi potkut Huoltovarmuuskeskuksen johtajalle pieleen menneiden maskikauppojen vuoksi. Irtisanominen tapahtui Ilta-Sanomien haastattelussa.
Marin ei vaikuta olevan parhaimmillaan paineen alla.
Tapa, jolla Marin ripitti Kurvista, on hyvin poikkeuksellista. Se myös edustaa huonoa johtamista. Ennen vanhaan pääministeri puolusti omia ministereitään ja oman hallituksensa päätöksiä. Hyvä johtaja ei ylipäätään hauku kollegoitaan julkisesti.
Tieto ei kulje hallituksen sisällä
Marin hankkiutui kovaan paineeseen ihan itse järjestämällä artisteille tilaisuuden Kesärannassa. Tarkoitus oli liennyttää suhteita taiteilijoihin, joita korona-ajan rajoitukset ovat kurittaneet erityisen raa’asti. Harmi vain, tilaisuus kääntyi itseään vastaan, koska edes paikalle kutsutut taiteilijat eivät katsoneet sitä pelkästään hyvällä. Puhumattakaan niistä äänekkäistä kriitikoista, jotka eivät kutsua saaneet.