Lue tästä lisää Studio55:läisten kansakoulumuistoja.
Ruispuolukkapuuroa ja soittoharjoituksia
Syyskuun 1. päivä vuonna 1954 alkoi kansakoulu naapurikylässä. Matkaa koululle oli noin kolme kilometriä, mutta sinne ei ollut kunnon tietä. Hevonen ja traktori olivat ainoita mahdollisia kulkuvälineitä, autolla ei olisi päässyt. Eipä niitä autojakaan paljon ollut, kotonani sattui olemaan puupuolaisilla pyörillä varustettu v.1928 Chrysler auto. En kuitenkaan koskaan saanut sillä kyytiä koululle.
Samanikäinen naapurin tyttö oli kanssani, ja yhdessä joko kävelimme tai menimme pyörällä, kunnes tuli lunta ja saattoi hiihtää.
Koulussa toimi 4 luokkaa. Luokallamme oli 4–6 oppilasta, ja kaikki samassa tilassa. Lisäksi meillä oli vain yksi opettaja! Eipä ollut isoja kiusaamisia eikä kateuden aiheita, sillä kaikilla oli suunnilleen sama kouluasu, oli sitten talonlapsi tai mökinlapsi. Evääksi jokainen otti maitopullon ja voileivät. Sen lisäksi koulun vahtimestari ja keittäjä tekivät erinomaista puuroa aineiden saatavuuden mukaan. Syksyllä oli tietenkin ihanaa ruispuolukkapuuroa!
Itse jatkoin ainoana omasta luokastani oppikouluun. Kansakoulussa sain kipinän soittamiseen; urkuharmonilla piti opetella, että myöhemmin pääsi pianoon ja urkuihin!
- Meirami
Emaliastiat ja paluu kotiin
Kun saksalaiset olivat tulleet Kemiin, ensitöikseen he rakensivat lentokentän. Puut pois, että muodostui kauhean "aakee laakee". Tämä päällystettiin suurilla metallilevyillä, jotka olivat rullalla. Minun mielestäni ne muistuttivat tankin telaketjuja, mutta leveämpiä ja pitempiä, ja ne olivat kiinni toisissaan. Näistä saatiin pian lentokoneiden kiitorata. Myöskään nurmikkoa ei tarvinnut ajaa, koska se ei päässyt kasvamaan haittaavan tiheäksi. Isäni mielestä kenttä oli aivan liian lähellä kotiani. Hän kun kuvitteli, että venäläiset yrittävät tietenkin pommittaa kenttää ja koneita.
