Operaatio Mars (Mission to Mars)

Brian De Palma on loistava toimintajännärien tekijä. Muun muassa Mission Impossible ja viimeisimpänä Snake Eyes toimivat mainiosti napakoilla tarinoilla ja upealla visualisella rytmityksellä ja kamerankäytöllä. Nyt mies on saanut käsiinsä varsin erilaisen aiheen; seurata retkikuntaa Marsiin. Operatio Mars on eri elokuvista lainattuine scifikäänteineen De Palmalle selvästi liian hidas ja viipyilevä käsikirjoitus, jännitteet ovat harvassa ja lopulta hukuttaudutaan Armageddonin viitoittamaan mahtipontisella musiikilla säestettyyn Hollywood-siirappiin.

Elokuva kertoo ei niin kaukaisesta tulevaisuudesta, jossa unelmana on tutkia Marsin soveltuvuutta asuttamiseen. Ensimmäinen retkikunta kuitenkin tuhoutuu lähes kokonaan mystisen energiapurkauksen syövereihin ja paikalle lähetetään pelastusretkikunta, avarusavioparin Woody Blaken (Robbins) ja Terrin (Nielsen) johdolla. Aluksen perämiehenä on Jim O Donnell (Sinise), loistava lentäjä ja Mars-tietäjä, joka suree edelleen myös avaruusohjelmassa mukana olleen vaimonsa kuolemaa.

Elokuvan verkkaisesti käyntiin lähtevä kerronta tuo mieleen osaltaan niin Stanley Kubrickin scifi-klassikon Avaruusseikkailu 2001:n kuin modernimmankin mestariteoksen, Robert Zemeckisin Contactin. Samaa tunnelmaa Operaatio Mars ei vain millään tahdo tavoittaa ja tarina eteneekin katkonaisesti kuin tv:n avaruussarjat.

Loppupuolella päästään enemmän seikkailun makuun ja välillä onkin tarjolla erikoistehosteiltaan upeita ja jännitteeltäänkin nautinnollisesti toteutettuja kohtauksia. Leffan kuvamaailma on kokonaisuudesssaankin upeaa, mutta jos tarina laahaa, ei siitä ole paljon apua. Lopussa sorrutaankin sitten läiskimään makeaa tahnaa pitkin kangasta hieman James Cameronin Abyssin henkeä tavoittelevassa huipennuksessa. Hollywood tarjoilee maailmanselityksen, mutta sen nieleminen takertuu kurkkuun.

Näyttelijät tekevät jokseenkin tasapaksua työtä, mistä on paljolti moittiminen käsikirjoituksen särmättömyyttä. Gary Sinisen sisäisten ristiriitojen sävyttämä rooli ei oikein aukene ja muutkin roolit jäävät puolivalmiiksi. Ainoa kiitettävä suoritus lankeaa Tim Robbinsille, joka esittää vakuuttavasti optimistista avaruudenvalloittaja-idealistia.

Mission to Mars olisi kaivannut tiukempaa tarkentumista johonkin edustamistaan lajityypeistä tai sitten vain kekseliäämpää, dramaattisempaa ja rankempaa käsikirjoitusta. Brian De Palman kuvallinen nerous ei Operaatio Marsissa pääse kunnolla oikeuksiinsa.

Teksti: Jari Rantala