Oopperalaulaja Seppo Ruohonen kertoi Studio55.fi-lähetyksessä, miten hänestä tuli oopperalaulaja, vaikka hänen veljensä innostuivat iskelmälaulusta.
Seppo Ruohonen esiintyi jo lapsena veljiensä Matin ja Tepon kanssa niin raittiusyhdistysten tilaisuuksissa kuin häissäkin. Kolmikko lauloi moniäänisesti, ja Seppo kiittää ohjauksesta ja tuesta äitiä.
Veljekset olivat erittäin hyviä pelaajia jalkapallossa ja jääkiekossa, mutta musiikki vei voiton. Jo varhain Seppo huomasi olevansa kiinnostunut erilaisesta musiikista kuin veljensä ja lähti kulkemaan eri tietä.
– Olen koko elämäni ajan kokeillut viihdettä ja iskelmääkin, mutta olen ehkä vanhanaikaisempi tyyppi. Toverit aikanaan kutsuivat minua Martinmäen Sibeliukseksi, johtuen siitä, että johdin kuoroa jo 15-vuotiaana, Seppo kertoi.
Seppo lauloi enemmän hautajaisissa ja muistotilaisuuksissa. Uraansa ajatellen hän piti sitä hyvänä ympäristönä kasvaa taiteeseen. Vaikka hautajaiset on surullinen tilaisuus, hänelle oli suuri elämys nähdä, miten ihmiset reagoivat. Hän oppi, mitä tarkoittaa, kun puhutaan tunteista niin, ettei se ole pintapuolista.
– Iskelmä on tavallaan pintapuolista, vaikken yhtään väheksy sitä. Kolmessa minuutissa voi olla laulettu koko elämä. Mutta tämä on voimakkaampi tunne. Minulla oli koko ajan toisenlainen veri ja halu, Seppo pohti
Matti ja Teppo kuuntelivat iskelmiä merirosvoradiosta, kun Seppo taas kuunteli mieluummin Dieskauta. Myös kuunnelmat kiinnostivat häntä, koska ne rikastivat mielikuvitusta. Seppo mielestä taiteessa ja musiikissa on tärkeää edetä tunteen kautta.
Klikkaa kuvaa ja katso päivän lähetyksestä, miten oopperalaulaja mittaa menestystään.
Näin syntyivät Suomen ensimmäiset hittilistat – Elviksen biisit puuttuivat kokonaan