Kuinka monta kertaa elämäsi aikana tapaat sen oikean? Kuinka monta kertaa kadotat arjen samalla hetkellä, kun laulaja hengittää ensi tahdeilta sydämestään saakka? Once-elokuvan soundtrack on puhdasta itsessään, vaikka ei olisikaan nähnyt vielä elokuvaa. Se kuitenkin saa syvempiä värejä esiin ja palauttaa rauhallisen toiverikkaan tunnelman moneksi päiväksi elokuvan nähneille.
Glen Hansard esittää Goldia lukuun ottamatta kaikki kappaleet yksin tai yhdessä elokuvan naispääosan esittäjän, Markéta Irglován kanssa. Hansard soittaa tunnetussa irlantilaisyhtyeessä, The Framesissa, ja onkin tätä aiemmin kunnostautunut muusikkona. Hänen laulunsa kumpuaa äänihuulten lomasta vapautuneemmin ja luontevammin kuin puhe. Kuuntelija tuudittautuu aivan toiseen maailmaan Oscar-voittajakappaleen, Falling Slowlyn luotsaamassa kehdossa.
Levy ei pienen hetkenkään ajan kuulosta tekotaiteelliselta, halvalta tai puistattavan kliiniseltä. Siinä on tekemisen tuntua, ammattimaisuutta ja tunnelmallista neroutta. Sanojen välinen jännite tuo samanlaisen tyydytyksen kuin itse elokuvassa pölynimurin loistava sivuosarooli. Albumin kaikki palaset sulautuvat yhteen.
Vaikka kappaleet olisivat noudattaneet muodollisia sääntöjä aluksi, voi loppu olla täyttä vapauden ja sanomisen vappua. Paketti on niin sympaattinen ja kaikilla mahdollisilla tavoilla aidosti iholle tuleva, että se nousee yhdeksi loppukesän helmistä. Lopetusraita Say It to Me Now tiivistää sen kaiken, sydämestä kumpuavat sanat ja neljästä soinnusta saadun monivivahteisen tunnelman.
Teksti: Tiia Suorsa
Lue myös: Once-elokuvan arvostelu