Tähtikartan perusteella Olli Lindholmin sisin on piirretty synkillä sävyillä. Miehen käsi on kuitenkin lämmin ja puristus niin luja, että se jättää jäljen sisimpään. Syvissä vesissä uiva Kala on saanut Fenix-linnun kuoleman huoneeseen. Ei ihme, että Yön nimi on Yö.
Tapaan Olli Lindholmin, kun hän seisoo Radio Novan käytävällä ja odottaa Eppu Salmisen signeerausta tämän uuteen kirjaan ”Lasten ristiretki”. Lindholm on lähdössä Yö-yhtyeen kanssa Nova Club -risteilylle esiintymään. Miehen äänessä on aitoa tyytyväisyyttä, kun hän toteaa, että hän voikin sitten hytissä keskittyä lukemiseen, niin ei tarvitse tappaa aikaa tyhjän puhumisella.
Kuuntelen tarkasti, koska en tunne miestä ollenkaan, ja hänelle tekemäni kartta on niin täynnä synkkiä sävyjä, etten oikein vielä tiedä miten näkemäni hänelle muotoilisin. Auringon kupeeseen ankkuroitunut Mars-planeetta kun antaa tähtikartalla myös ymmärtää, että miehen pinna ei ole maailman pisin.
Turvaudun vanhaan viisauteen – olen sellainen kuin olen ja puhun suoraan. Aitouden aistii, ja sen vuoksi uskallan sanoa ääneen ventovieraille heidän kartoistaan asioita, joita ystäväkin joutuisi miettimään pitkään. Saan anteeksi, koska kuulijani ymmärtää, että haluan kertoa totuuden, en loukata.
Lupaan Lindholmille, että sanon suoraan aika henkilökohtaisia asioita ja pyydän keskeyttämään, jos menen liian pitkälle. Mies nyökkää ja katsoo silmiin, mutta kasvoilla ei ilme muutu miksikään. En osaa tulkita hänen sisimpänsä liikkeitä lainkaan, joudun turvautumaan täysin siihen, mitä kartta kertoo.
