”Oksensin tänä aamuna, mutta äiti sanoi, etten saa kertoa sinulle" – tarhatädit avautuivat kamalimmista vanhemmista

”Yksi äiti kysyi kerran, voisiko (tarhamaksusta) vähentää ajan, jonka lapsi nukkuu, koska ”periaatteessa en silloin vahdi lasta”. Mitä? Ei se niin mene, että voin lähteä päiväuniajan aikana tekemään omia juttujani. Ja voitte arvata, että jos jotakin tapahtuisi hänen lapselleen nokosten aikana, minä olisin vastuussa!”

”Minusta on mukavaa kuulla, mitä hoidettavieni lasten vanhempien elämässä tapahtuu – tiettyyn pisteeseen asti. Käytännössä minua kiinnostaa se, mikä vaikuttaa lapseen, jotta voin auttaa häntä päivien aikana. Asiat, joista en halua kuulla (mutta jotka on kerrottu minulle joka tapauksessa) vanhempien toimesta: miten paljon seksiä he harrastavat, miten paljon seksiä he eivät harrasta, asiaa suhteista, salaisista pankkitileistä, riidoista appivanhempien kanssa, politiikasta, yksi mies jopa kertoi verojenvälttelysuunnitelmastaan.”

”Vatsatauti on ehdottomasti pahin osuus päiväkotityössä. Se leviää heti kaikkiin lapsiin ja henkilökuntaan, ja tekee elämästä ankeaa myös heille, jotka kuin ihmeen ansiosta eivät saa sitä. On siis syy sille, miksi monilla paikoilla on tiukat säännöt sairauksia koskien. Lapsen pitäisi pysyä kotona, ei vain silloin, jos hänellä on kuume, ripuli, hän oksentaa, hänellä on täitä tai muita merkkejä tarttuvista taudeista, mutta hänen pitäisi olla kotona, kunnes hän on terve. Äläkä valehtele tästä! Vähän aikaa sitten pieni tyttö kertoi minulle 'oksensin tänä aamuna, mutta äiti sanoi, etten saa kertoa sinulle.'”

”Kannatan imettämistä. Sanon sen heti alkuun. Mutta jos jätät rintaruoalla olevan vauvasi minulle yli kolmeksi tunniksi, sinun olisi parempi jättää minulle jotakin, millä voin ruokkia huutavaksi hyeenaksi muuttuvaa lastasi. Yksi äiti halusi välttää ”nänniaiheista hämmennystä” (ymmärrettävää) ja kielsi antamasta pojalleen pulloa, ja päätti sen sijaan rynnätä takaisin imettämään häntä lounastauollaan.”

”Eräs vanhempi toi vähän aikaa sitten juuri potalle opettelevan poikansa päivähoitoon yksien vara-alushousujen kanssa. Ne eivät riitä edes tunniksi, saati sitten kahdeksaksi. Lisäksi en ole vielä kohdannut lasta, jolle käy vahinko, ja joka ei levitä tätä vahinkoa ympäri paitaansa ja housujaan. Jos epäröit, varaudu! Kaikkeen! Tuo lapsiparka vietti loppupäivän pinkeissä, kahta numeroa liian pienissä olohousuissa, jotka löysimme löytötavaralaatikosta.”

”Joskus tätä ei voi välttää, mutta olisi parempi, että vanhemmat tuovat lapsen hoitoon hereillä, koska se antaa lapselle mahdollisuuden hyvästellä ja siirtyä päivähoitotilanteeseen. Vanhemmat, jotka ”ujuttavat” lapsen meille unessa toivoen siten välttävänsä kyyneleidentäyteiset hyvästit, tekevät minut hulluksi.”

”Yksi asiakas sanoi: ”voin mennä töihin ilman asuntoa, ruokaa ja autoa, jolla ajaa. Mutta jos minulla ei ole ketään vahtimassa lastani, en voi mennä töihin ja elämäni romahtaa.” Hän sanoi tämän kuin se oikeuttaisi sen, että hänen (hoito)maksunsa on kuukauden myöhässä. Jos yritys, jossa hän työskentelee, sanoisi ”hei, emme voi maksaa sinulle tässä kuussa, mutta maksamme ensi kuussa”, suostuisiko hän? Ei tietenkään.”

”Vanhemmat eivät arvosta sitä, että vaikka miten rakastaisin heidän lapsiaan, tämä on työtäni. Osa vanhemmista ajattelee, että on OK olla myöhässä – ei muutamia minuutteja myöhässä arjen jokapäiväisen häslingin vuoksi, vaan tunteja myöhässä. Yhtenä ystävänpäivänä eräs tunnin matkan päässä työskentelevä isä ilmoitti meille, että lähtisi töistä myöhässä – ainakin kaksi tuntia myöhässä, eli hän ei pääsisi paikalle ennen kuin iltayhdeksältä. Päiväkodillamme ei ole laajennettuja aukioloaikoja ja minulla oli suunnitelmia illaksi, joten mitä minun pitäisi tehdä?”

Millaisia kamalia vanhempia olet kohdannut? Kerro kokemuksistasi!

Lomakkeen voi täyttää myös nimettömänä.

Lähde: Cosmopolitan.com, Redbookmag.com

***