Öisiä koputuksia ja lentäviä kiviä – tutustu Suomen kuuluisimpiin räyhähenkiin

Kummittelu lakkasi tykkänään noin kuukausi sen alkamisen jälkeen. Tapahtumille ei löydetty tieteellistä selitystä.

Vaimosniemen kummitus

Kangasnimen Vaimosniemellä alkoi kuulua kummallista koputusta maanviljelijä Otto Pulkkisen aitasta loppukesästä 1947. Kova koputus karkotti nukkuvan perheen aitasta lopulta kokonaan. Erikoista tapauksessa on se, että aitassa kopisi vain silloin, kun perheen molemmat lapset olivat paikalla.

Koputus alkoi Markku-pojan palattua partioleiriltä kotiin. Aluksi sen kuulivat vain talon lapset ja aikuiset pitivät sitä sepityksenä, mutta heidän oli taivuttava seuraavana iltana kuullessaan koputuksen itsekin. Koputus myös tuntui aitan ovenkarmissa selkeänä värinänä. Äänenvoimakkuutta ja koputussarjan pituutta saattoi ohjailla käskyttämällä räyhähenkeä.

Aluksi eriskummalliset tapahtumat pysyivät vain perhepiirin tiedossa, mutta pian ne levisivät kesävieraiden mukana talon ulkopuolelle. Niin alkoi Pulkkisen aitalla juosta bussilasteittain uteliaita Kangasniemeltä ja lähiseuduilta.

Elokuun lopulla aitassa yöpyi uskonnolliseksi tiedetty räätäli Otto Kuusinen, jonka kuultiin supisevan aitassa itsekseen. Supinan sisältö jäi mysteeriksi, mutta koputukset loppuivat Kuusisen vierailuun.

Jyväskylän hautakiviveistämön kummitus

Marmorilaatat lensivät hyllyiltä lattialle. Kuvituskuva.

Jyväskylän kummittelu alkoi syksyllä 1954 ränsistyneessä kiviveistämössä. Kaksi työntekijää sai niskaansa kivisirusateen ja molemmat kielsivät jyrkästi heittäneensä ensimmäistäkään kiveä. Pian kivien lentely sai jatkoa oudosta äänestä: Tilassa kuului surinaa tai vihellystä.

Miehet saivat huomata, että äänen kanssa saattoi kommunikoida. Miehet esittivät kysymyksiä, joihin ääni vastasi sovitun koodin mukaisesti. Vastauksista punoutui synkkä murhajuttu, jonka mukaan kiviveistämössä oli surmattu mies ja nainen, jotka oli haudattu maalattiaan.

Lokakuun alkuun mennessä kummitus oli laajentanut toimintaansa siinä määrin, että tapauksesta tuli julkinen. Kiviveistämön marmorilaatat lentelivät ympäriinsä, vasarat putosivat maahan ja tahko pyöri itsekseen.

Juttua selvittämään pyydettiin useita meedioita, joiden mukaan murhattu mies ja nainen aiheuttivat kummittelun. Räyhähenget katosivat yhtä nopeasti kuin ilmaantuivatkin. Tikkala kirjoittaa, että Jyväskylän tapaus jättää aihetta epäilylle, sillä ilmiöistä on kuvattu epätarkimmin juuri ne, jotka parhaiten todistaisivat tapauksen aidoksi.

Inarin Salkko-Niilan piru

Salkko-Niilan pirua väitetään Suomen eksoottisimmaksi räyhähengeksi. Rikkaan poroisännän Niila Länsmanin talossa tapahtunut kummittelu kesti hurjat kaksi vuotta 1900–1902.

Aikalaiskertomukset maalaavat Salkko-Niilasta värikkään kuvan. Rutiköyhänä kuolleella miehellä oli parhaillaan 10 000-päinen porotokka ja hänen väitettiin palvovan itse pirua saadakseen lisää omaisuutta. Hyvä talousonni kuitenkin kääntyi, kun porot sairastuivat ja rosvojoukko vei Niilan tupaan piilottamat rahakasat.

Kun uhrauksiin käytetyt rahahanat menivät kiinni, alkoi Niilan talossa valtava ryske ja silminnäkijät kertoivat myös oudoista valoilmiöistä. Pirua kutsuttiin kolkkaajapojaksi, sillä se piti valtavan kovaa meteliä, kun sitä käskettiin. Vastaavasti se hiljeni, kun pyydettiin.

Piru rymisteli ja kolisteli parin vuoden ajan, eikä Salkko-Niila siitä juuri välittänyt. Epilepsiaa sairastanut Niilan tytär Elli otti kuitenkin kummittelun raskaasti ja niinpä taloon kutsutiin norjalainen tietäjä. Tietäjän myötä piru lopulta poistui, eikä siitä enää kuultu.

Parkanon Hemmilän puhuva piru

Hemmilän talossa käytiin keskusteluja pirun kanssa. Kuvituskuva.

Perimätiedon mukaan pirun taloon manasi Maalari-Kustaa, tunnettu parkanolainen tietäjä ja parantaja. Hemmilän isäntä ei kertoman mukaan päästänyt Kustaata kylmänä talviyönä sisään lämmittelemään, mistä Kustaa suivaantui. Toisen version mukaan Kustaa oli yöpynyt talossa, mutta jättänyt kenkänsä ulos. Isäntä oli sitten piruuksissaan pissannut niihin.

Kummittelu alkoi eräänä iltana, kun talon lapset ja talossa työskennellyt vanhempi mies söivät hernerokkaa. Miehen ollessa selin lapsiin pata lennähti hellalta lattialle. Hän syytti lapsia padan kaatamisesta, mutta lapset vakuuttivat syyttömyyttään. Mies ei uskonut, jolloin takasta irtosi iso kivi, joka lennähti suoraan hänen päähänsä. Päähän tuli iso vekki, joka vuosi verta.

Tämä ei suinkaan jäänyt viimeiseksi kohtaamiseksi pirun kanssa. Tilanteen teki uskomattomaksi se, että piru osasi puhua. Se puhui hiljaisella, mutta kuultavalla äänellä, ja kun sitä pyysi puhumaan kovempaa, kuului selkeä vastaus:

– En minä voi, kun en ole muuta ku tomua ja tuhkaa.

Piru oli varsin paha suustaan ja se osasi aina iskeä ihmisten heikoimpiin kohtiin. Naapurin isännälle se virkkoi seuraavasti:

– Mitä sinä täällä käyt juovuksissa ryskäämässä ja vielä pyhäpäivänä?

Toinen naapurin isäntä sai päähänsä, että talon piiassa oli paha henki. Niinpä hän nosti tytön kainaloista ilmaan ja täräytti permantoon ajaakseen pirun tiehensä. Sen jälkeen ei pirusta enää kuultukaan, joskin joidenkin tietojen mukaan mellastus jatkui vielä silloinkin, kun Hemmilät myöhemmin muuttivat läheiseen Koivuniemen taloon asumaan.

Lähde: Heikki Tikkala, Olevaisen yöpuoli