Jyrki Järvilehto ja hänen hyvä ystävänsä lähtivät kaksistaan veneellä Järvilehdon kesäpaikalta Tammisaareen ravintolaan kesäkuussa 2010. Oikeudessa Järvilehto kertoi, että hän kuljetti menomatkan aluksi venettä, mutta kuljettajaa vaihdettiin pian lähdön jälkeen.
Oikeuden ratkaistavana oli kuitenkin, kuka toimi veneen kuljettajana paluumatkalla, kun Järvilehdon hurjaa ylinopeutta kiitänyt vene törmäsi kohtalokkain seurauksin siltaan Jomalvikin kapeassa kanavassa.
Oikeudessa Järvilehto kertoi, että heillä oli ystävänsä kanssa tapana vaihtaa kuljettajan paikkaa veneessä. Oikeuden mukaan näyttöä siitä, että näin tapahtuisi joka kerta ei ollut. Siksi paluumatkasta ei voitu tehdä päätelmiä tällä perusteella.
Oikeus ei uskonut täydelliseen muistinmenetykseen
Järvilehto oli kertonut heti turman jälkeen poliisimiehille, ettei hän ollut ohjannut venettä. Myös ensimmäisessä kuulustelussa hän oli kertonut menomatkasta varsin loogisesti, mutta myöhemmin kuulusteluissa miehen muisti oli hälvennyt.
Oikeus antoi painoarvoa todistajana kuullun oikeuspsykiatri Hannu Lauerman lausunnolle, jonka mukaan muistinmenetys ei ole uskottava. Lauerma arvioi oikeudessa muistinmenetystä tarkoituksenhakuiseksi.
Käräjäoikeus ei myöskään pitänyt uskottavana, että Järvilehto olisi niin muistamaton tapahtumista kuin mitä hän itse kertoi.
Veneen ratti oikeudelle tärkeä todistuskappale
Oikeus katsoi, että Järvilehto toimi veneen kuljettajana erityisesti asiassa esitetyn lääketieteellisen ja teknisen näytön perusteella.