Oikeus käsittelee vuosittain Suomessa ainakin kymmeniä tapauksia, joissa on otettu väkivaltarikoksen tuomiossa huomioon hätävarjelu. Käytännössä sopivan itsepuolustuksen arvioiminen on sekä tilanteessa että oikeudessa hankalaa.
Jos joutuu uhkaavaan tilanteeseen, saako puolustautua voimaa käyttäen, vai pitääkö aina yrittää paeta?
Suomen lain mukaan ihmisellä on oikeus myös puolustautua: ”Uhkaavan -- hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu”.
Jos siis väkivalta nähdään tarpeelliseksi puolustautumiseksi, voidaan asianomistaja jättää tuomitsematta hätävarjelun perusteella.
Hätävarjelu on vanhimpia rikoslakien tuntemia vastuuvapausperusteita. Hätävarjelun liioittelu taas on peruste rangaistuksen lieventämiseen.
Puolustuksen oltava suhteessa hyökkäykseen
Voimankäyttö pitää puolustuksessakin suhteuttaa hyökkäykseen. Jos hyökkääjä ei käytä mitään kättä pidempää, ei ensisijaisesti puolustautujankaan pitäisi.
– Lähtökohta on se, että voimankäyttö pitää suhteuttaa käynnissä olevaan hyökkäykseen. Jos joku hyökkää nyrkein päälle, ei saa heti alkaa käyttää ampuma-asetta, sanoo lainsäädäntöneuvos Janne Kanerva oikeusministeriöstä.
Kanerva huomauttaa, että hätävarjelun ja sen liioittelun täyttyminen on hyvin tilannekohtaista. Jokainen tapaus pitää arvioida erikseen.
– Ei voi suoraan sanoa, onko tietty voimankäyttö ollut oikeutettua vai ei.