Viidentoista vuoden voittoputki vaatii kovan urheilijan lisäksi ripauksen hyvää tuuria, etenkin lajissa, jossa loukkaantumiset kurkkivat oven takana.
Kotimaisiin ennätysten kirjoihin mestaruusputkellaan pääsevä Olli-Pekka Karjalainen on kärsinyt vuosien saatossa muun muassa selkävammoista, mutta on vaikeinakin kausina saanut parsittua kehonsa Kalevan kisojen voittokuntoon.
- On se vaatinut onneakin, Karjalainen tuumasi Lahden urheilukeskuksessa perjantaina.
Karjalainen voitti moukarissa 15. peräkkäisen mestaruutensa. Saavutus on hurja, kun sitä vertaa takavuosien lajin tähtiin. Kovaa keskinäistä kamppailua 1970-80-luvuilla käyneet Juha Tiainen ja Harri Huhtala voittivat yhteensä saman verran Suomen mestaruuksia kuin Karjalainen yksin.
Töysän Vetoa edustavan Karjalaisen ensimmäinen kultamitali heltisi vuonna 1998.
- Alkuun oli kamppailua Marko Wahlmanin kanssa. Hän on nykyään erittäin hyvä selkäkirurgi, jolta olen saanut paljon hyviä neuvoja viime vuosina, Karjalainen kiitti.
Wahlmanin lopetettua Karjalainen oli jonkin aikaa moukarinheiton yksinäinen tähti, mutta 2000-luvulla kirittäjäksi ilmaantui David Söderberg ja sittemmin myös Tuomas Seppänen.
- Muutaman kerran pojat ovat olleet lähellä. Aiemmista mestaruuksista ei ole ollut hyötyä, kun pojat ovat yrittäneet ottaa päänahkaa, Karjalainen kertasi.
Järjestys ennen tuloksia
Lahdessa Söderberg putosi kyydistä jo karsinnassa, mikä hiukan latisti finaalin tunnelmaa. Karjalainen vei kullan tuloksella 73,21.
- Kisa ratkesi minun 73 metrin heittooni, Karjalainen tiivisti kolmannen kierroksen heittonsa merkityksen.
Seppänen yritti kovaa viimeiseen asti ja vei hopean tuloksella 70,78.
Karjalainen toivoi, että tulosten sijaan Lahden kisassa tuijotettaisiin mitalijärjestystä. Toiveen perustana oli erittäin nihkeä rinki.