Ruotsi, 1998. Ohjaus ja käsikirjoitus: Mari Marten-Bias Wahlgren, Åsa Sjöström. Kuvaus: Peter Östlund. Leikkaus: Roger Sellberg. Tuotanto: Peter Holthausen. Suomenkielinen ohjaus: Lenka Hellstedt. Suomenkielisinä ääninä: Mette Kahlos, Susanna Haavisto, Pertti Sveholm, Tuukka Huttunen. Kesto: 58 min.
Nykyanimaatioita hallitsevien räjähtävien äänitehosteiden ja kovan vauhdin vastapainoksi tulee markkinoille rauhallinen joulutarina pikkutytöstä ja hänen rakkaasta Nunnu-nallestaan. Ensi-ilta on aiheeseen sopivasti joulun alla. Nunnu-nallen seikkailu ei markkinointilauseestaan huolimatta ole Poika ja ilves -elokuvan kaltainen koko perheen elokuva vaan elokuva aivan taaperoille, lähinnä 4-5-vuotiaille, joilta puuttuukin elokuvateattereista oma ohjelmisto. Yhden tunnin kestokin on pikkulasten keskittymiskyvylle juuri oikea.
Ruotsalainen tuotanto on suomenkielisen ääniohjaaja Lenka Hellstedtin mukaan tehtailtu vieraskielisiä dubbauksia ajatellen. Henkilöt puhuvat aika lailla kuvan ulkopuolella, jolloin vaikeimmilta jälkiäänitysongelmilta vältytään. Elävien näyttelijöiden dubbaus on hankalampaa kuin animaatioiden, mikä näkyykin kasvokuvissa kömpelönä äänisynkkana. Mutta kun ajatellaan elokuvan kohderyhmää, suomenkielinen jälkiäänitys on ainoa järkevä vaihtoehto, jotta aikuisten ei tarvitsisi suu kuivana simultaanitulkata valkokankaan tapahtumia.
Nunnu-nallen värikkäät seikkailut alkavat, kun lelu tipahtaa viisivuotiaan Iinan kädestä metrolaiturille, josta se hajamielisten mutta ystävällisten ihmisten kautta ajautuu postikonttoriin ja roskalaatikkoon, ja kulkeutuu lopulta rekka-auton katolla päätyen antiikkiliikkeen näyteikkunaan, odottamattoman lähelle Iinan omaa kotia. Mikään lelu eikä asia tuo Iinalle lohtua, sillä hän toivoo joululahjaksi vain saavansa Nunnun takaisin. Lienee selvää, että sadussa yksi joulun ihmeistä on se, että Nunnu palaa aattona omistajansa hellään huomaan.
9-vuotias Mette Kahlos on eloisa Iinan suomalaisena äänenä. Susanna Haavisto lässyttää liikaa aikuiseen makuun, mutta toisaalta tämän elokuvan parhaita kriitikoita olisivat ne lapset, joille elokuva on tehty. Asioiden voivottelu ja selittely palvelee pieniä katsojia ja säästää aikuiset juonen käänteiden selventämiseltä. Seikkailu tapahtuu hiljaiseen tahtiin, vailla Disney-elokuvien myllertävää dramatiikkaa ja huimaa menoa. Elokuvan ihmiset ovat tuikitavallisia pikkukaupungin asukkaita, muutamat ehkä hieman kummallisia mutta kaikki aivan ällistyttävän harmittomia ja hyväsydämisiä.