Nobel-voittaja Malala: Kiitos isä, että tuit minua

– Olin kemiantunnilla. Kello oli jo 10.15 eli palkinnon julkistamisen aika oli mennyt. Ajattelin, etten saa palkintoa, mutta äkkiä opettajani tuli luokkaan ja sanoi, että hänellä on tärkeää asiaa. Silloin sain tietää voitosta.  Sillä hetkellä tunsin iloa ja suurta kiitollisuutta. Tämä palkinto ei ole vain metallinen esine. Se antaa minulle voimia jatkaa työtäni tyttöjen koulutuksen hyväksi.

– Kun kuulin palkinnosta päätin, etten lopeta koulua siltä päivältä. Kävin normaalisti koulupäivän loppuun. Palkinto ei nimittäin auta koulun kokeissa. Ne vaativat yhä kovaa työtä, Malala nauraa.

Nuoren voittajan mukaan on suuri kunnia saada jakaa rauhanpalkinto intialaisen Kailash Satyarthin kanssa. Malala muistuttaa, että palkinnon jakaminen intialaisen ja pakistanilaisen kesken osoittaa, että heidän ajamansa asiat ovat universaaleja.

– Kansallisuudella, ihonvärillä, kielellä tai uskonnolla ei ole mitään merkitystä.

Malala halusi kiittää rakkaita vanhempiaan. Erityisesti hän kiitti isäänsä.

– Isääni kiitän siitä ettei hän leikannut siipiäni, vaikka en saanut häneltä koskaan mitään erityistä huomiota. Hän kannusti minua kohti maalia. Kannusti minua siihen, mitä halusin. En joutunut naimisiin ilman omaa tahtoani.

Ammuttu tyttö

Malala tuli tunnetuksi, kun talebanit ampuivat häntä kaksi vuotta sitten Pakistanissa. Hänet vietiin hoitoon Englantiin, josta käsin hän kampanjoi nyt maailmalla.

– Talebanien aikana minulla oli kaksi mahdollisuutta. Älä puhu naisten ja tyttöjen oikeuksista, vaan odota ja tule mahdollisesti tapetuksi. Tai puhu ja tule tapetuksi.

– Oman tarinani kautta haluan osoittaa lapsille, että on pidettävä kiinni omista unelmistaan. Nobelin palkinto ei ole loppu. Se on alku, haluan yhä nähdä kaikki lapset koulussa.

Tiedotustilaisuuden lopuksi tuore rauhannobelisti palasi vielä Intian ja Pakistanin tulehtuneisiin väleihin. Hän sanoi yrittävänsä kaikkensa, jotta maiden pääministerit istuisivat neuvottelupöytän keskustelemaan.