Nobelin rauhanpalkinnon saanut 17-vuotias pakistanilaistyttö Malala Yousafzai kertoi illansuussa pidetyssä tiedotustilaisuudessa käyneensä koulupäivän normaalisti loppuun Nobelista huolimatta.
– Olin kemiantunnilla. Kello oli jo 10.15 eli palkinnon julkistamisen aika oli mennyt. Ajattelin, etten saa palkintoa, mutta äkkiä opettajani tuli luokkaan ja sanoi, että hänellä on tärkeää asiaa. Silloin sain tietää voitosta. Sillä hetkellä tunsin iloa ja suurta kiitollisuutta. Tämä palkinto ei ole vain metallinen esine. Se antaa minulle voimia jatkaa työtäni tyttöjen koulutuksen hyväksi.
– Kun kuulin palkinnosta päätin, etten lopeta koulua siltä päivältä. Kävin normaalisti koulupäivän loppuun. Palkinto ei nimittäin auta koulun kokeissa. Ne vaativat yhä kovaa työtä, Malala nauraa.
Nuoren voittajan mukaan on suuri kunnia saada jakaa rauhanpalkinto intialaisen Kailash Satyarthin kanssa. Malala muistuttaa, että palkinnon jakaminen intialaisen ja pakistanilaisen kesken osoittaa, että heidän ajamansa asiat ovat universaaleja.
– Kansallisuudella, ihonvärillä, kielellä tai uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Malala halusi kiittää rakkaita vanhempiaan. Erityisesti hän kiitti isäänsä.
– Isääni kiitän siitä ettei hän leikannut siipiäni, vaikka en saanut häneltä koskaan mitään erityistä huomiota. Hän kannusti minua kohti maalia. Kannusti minua siihen, mitä halusin. En joutunut naimisiin ilman omaa tahtoani.
Ammuttu tyttö
Malala tuli tunnetuksi, kun talebanit ampuivat häntä kaksi vuotta sitten Pakistanissa. Hänet vietiin hoitoon Englantiin, josta käsin hän kampanjoi nyt maailmalla.