USA 2006. Ohjaus: Shawn Levy. Käsikirjoitus: Robert Ben Garant, Thomas Lennon. Tuotanto: Michael Barnathan, Chris Columbus, Bob Ducsay, Shawn Levy. Kuvaus: Guillermo Navarro. Leikkaus: Don Zimmermann. Musiikki: Alan Silvestri. Pääosissa: Ben Stiller, Robin Williams, Jake Cherry, Carla Gugino, Dick Van Dyke, Owen Wilson, Steve Coogan. Kesto: 108 min.
Yö museossa on elokuvaidea, jota ei taatusti ole ollut vaikea myydä potentiaalisille tuottajille. Ajatus sulkemisajan jälkeen eloon heräävästä luonnontieteiden museosta on energinen ja hauska. Kun pääosaan kiinnitetään vielä Ben Stillerin kaltainen vitsiniekka, on koko perheen huumoripaketti ladattu täyteen onnistumisen mahdollisuuksia.
Stiller on Larry Daley, joka värväytyy New Yorkin luonnontieteellisen museon yövartijaksi. Larry on taivaanrannanmaalari, jonka epäonni työmarkkinoilla huolestuttaa paitsi ex-vaimoa myös pariskunnan yhteistä Nick-poikaa. Ex-yövartijoiden (Dick Van Dyke, Mickey Rooney, Bill Cobbs) ohjeiden saattelemana vastahakoinen mies valmistautuu ensimmäiseen yövuoroon. Löysä asenne kostautuu museon patsaiden ja pystien, miniatyyrien ja luurankojen herätessä pimeän laskeutuessa eloon.
Yö museossa on koko perheelle räätälöity hupiseikkailu, jonka juonen ansiosta myös New Yorkin kuuluisa museo saa melkoista mainosta. Historialliset figuurit ja dioraamat saattavat kiinnostaa jälkikasvua ja miksei vanhempiakin elokuvan näkemisen jälkeen aivan uudella tavalla. Elokuvaan on istutettu myös nuoriin (poika)katsojiin suoraan vetoava samastumiskohde, joka tarinan lopussa pääsee mukaan "elävän museon" pyörteisiin.
Herkullisesta lähtökohdastaan huolimatta Yö museossa ei ole erityisen hauska tai edes omaperäinen. Stiller sooloilee urheasti museon väkeä kontrolloimaan pyrkivänä jokamiehenä, mikä ei valitettavasti riitä alkua pitemmälle. Koomikko on joutunut mahdottoman tehtävän eteen: kapellimestariksi sketsimäiseen anarkiaan, joka jättää historiallisen miljöön tarjoamat tilaisuudet lähes kokonaan käyttämättä.
Käsikirjoitus ja toteutus eivät yllä fantastisen lähtökohdan tasolle. Silmitön ryntäily ja kaaoksen lietsominen näyttävät riittäneen tekijöille. Tuntuu kuin elokuvaan olisi kirjoitettu jokaista museohuonetta kohden vain yksi varioimaton juonikuvio: viidakkohuone ja varasteleva apina, dioraama ja nahistelevat Jedediah ja Octavius, Teddy Roosevelt ja uudisasukkaita opastava intiaanityttö. Museon aula saa kohtauksesta toiseen toimia yleisen hulinan keskuksena.
Vielä vuosikymmen sitten tämänkaltaisen komedian päätähtenä olisi velmuillut Robin Williams. Näin itse asiassa tapahtuikin, sillä Williams huseerasi vuonna 1995 erehdyttävästi Yö museossa -elokuvaa muistuttavan Jumanjin avainroolissa. Vaikkei konsepti tismalleen sama olekaan, myös Jumanjissa on kyse henkiin heräävästä fantasiasta, maagisesta viidakkolautapelistä.
Yö museossa -elokuvan tapahtumia seuratessa on vaikea olla muistelematta Jumanjin trooppisten eläinten vyöryä. Tämä johtuu myös Robin Williamsista itsestään, mies kun on mukana myös tällä kertaa. Levyn leffasta Williamsille on lohjennut meluisa sivurooli ex-presidentti Teddy Rooseveltin energisenä näköispatsaana.
Pikantteja pikkuosia (mm. Owen Wilsonin cowboy, Steve Cooganin Octavius) tulviva Yö museossa karkaa tekijöiden käsistä sitä tehokkaammin mitä pitemmälle se ehtii. Kun mihinkään ei keskitytä, ei mikään myöskään säväytä. Lopputulos on parhaimmillaankin pelkkä pinnallinen sekamelska.
Teksti: Outi Heiskanen