NHL:n topit ja flopit: Supertähti nosti itsensä elävien legendojen joukkoon

Tämän maanantain listauksessa keskitytään finaalisarjaan, joka päättyi varhain maanantaiaamuna Suomen aikaa Pittsburgh Penguinsin Stanley Cup-juhliin.

TOP5

1. Pittsburgh Penguins

Penguins on itseoikeutettu valinta listan ykköseksi. Pens kesytti Stanley Cupin finaalisarjassa San Jose Sharksin otteluvoitoin 4-2 ja pääsi juhlimaan seurahistoriansa neljättä mestaruutta. Penguinsia ei kovin moni uskaltanut veikata mestariksi vielä syksyllä. Joukkue ui syvissä vesissä kapteeninsa Sidney Crosbyn johdolla, mutta valmentajavaihdos joulukuussa muutti kurssin. Mike Johnston sai lähteä ja tilalle tuli Mike Sullivan. Sullivan tiesi, mistä narusta vetää. Hän otti kapteeni Crosbyn puhutteluun ja vaati häneltä tasonnostoa. Ja Crosby teki työtä käskettyä.

Kesähankinta Phil Kessel loisti pudotuspeleissä ja kapteeni Crosby johti esimerkillään jäällä ja pukokopissa. Mukaan mahtui myös tärkeitä voittomaaleja. Finaalisarjassa Penguins oli suurimman osan ajasta parempi ja ilman Martin Jonesin maagista peliä viidennessä finaalissa, ottelusarja olisi katkennut jo "Teräskaupungissa". Hieno joukkue ja hieno kasvutarina. Onnea Penguins ja onnea Olli Määttä, 12:s suomalainen Stanley Cup -voittaja!

2. Sidney Crosby, Pittsburgh Penguins

Penguinsin kapteeni nosti itsensä viimeistään nyt elävien legendojen joukkoon. Crosby teki 24 pudotuspeliottelussa kuusi maalia ja 19 tehopistettä. Pisteitäkin tärkeämpää oli Crosbyn johtajuus. Kanadalainen johti joukkojaan edestä ja nosti pelinsä vaikean syksyn jälkeen huipputasolle. Crosby pokkasi ansioistaan pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle jaettavan Conn Smythe Trophyn.

On hyvin vaikea kuvitella, että Penguins olisi ollut ilman kapteeniaan mestari. Crosbyn arvoa ei mitata pelkillä maaleilla ja tehopisteillä. Hän on Penguinsille kokonaisvaltaisen pelin ja johtajuuden takia korvaamaton. Stanley Cup oli Crosbyn uran toinen. Palkintokaappia koristaa myös kaksi olympiakultaa ja maailmanmestaruus.

3. Phil Kessel, Pittsburgh Penguins

Torontosta viime kesänä Penguinsiin isossa pelaajakaupassa siirtynyt jenkkitähti on ollut jo vuosikausia NHL:n kiistellyimpiä pelaajia. Kesselin on sanottu hyytyvän kovassa paikassa, mutta viimeistään tämä kevät osoitti, minkälainen tähtipelaaja onkaan kyseessä. Kessel takoi 24 pudotuspelissä 10 maalia 22 pistettä. Conn Smythen päätyminen Kesselin kaappiin ei sekään olisi ollut vääryys. Kessel teki tukun tärkeitä maaleja juuri silloin kun Penguins niitä eniten kaipasi. Ihmetellä täytyy, kuinka pudotuspelien parhaimmistoon kuulunut Kessel ei kelvannut Yhdysvaltain World Cup -joukkueeseen.

Phil Kessel pääsi juhlimaan himoitun pokaalin kanssa. 2016 Getty Images

4. HBK-ketju ja Matt Murray, Pittsburgh Penguins

Carl Hagelin-Nick Bonino-Phil Kessel oli Penguinsin paras ketju pudotuspeleissä. Ketjun peli rullasi läpi kevään mainiosti ja ilman tämän ketjun hyvää kemiaa mestaruusjahti olisi ollut huomattavasti työläämpi. Ketju oli samalla osoitus Penguinsin hyökkäysvoiman laajuudesta. Jokainen kenttä paiski töitä molempiin suuntiin ja oli hyökkäyspäässä vaarallinen. Sensaatioketju oli kuin koko mestaruusjoukkue pienoiskoossa. Maalivahti Matt Murray sai ykkösvahti Marc-Andre Fleuryn loukkaantumisen myötä mahdollisuuden ja käytti sen maksimaalisesti hyväkseen. 22-vuotiaan maalivahdin työnäyte oli sen verran vahva, että Penguinsilla on tämän kevään jälkeen uusi ykkösmaalivahti.

5. Olli Määttä, Pittsburgh Penguins

Jyväskylän omasta pojasta tuli vasta kolmas suomalainen puolustaja, joka on kyennyt voittamaan Stanley Cupin. Määtän nouseminen mestariksi oli kivinen tie. Puolustaja ehti sairastella syöpää ja kärsiä useista loukkaantumisista. Välillä Määttä putosi myös kokoonpanon ulkopuolelle, kun hänen pelillinen tasonsa ei riittänyt. Nuori suomalaispakki nosti kuitenkin koko ajan tasoaan ja vastasi lopulta komeasti häneen asetettuihin odotuksiin. Onnea, Olli!

FLOP5

1. Joe Pavelski, San Jose Sharks

Jenkkihyökkääjä oli finaalisarjan isoin pettymys. Pavelski nakutti 24 pudotuspeliottelussa 14 maalia, mutta finaalisarjassa syntyi vain yksi maali ja yksi tehopiste. Se on yksinkertaisesti liian heikko suoritus joukkueen kapteenilta ja tähtipelaajalta. 31-vuotiaalle maalitykille tämä saattoi olla ensimmäinen ja viimeinen sauma voittaa Stanley Cup. Jenkkipelaajan ura tullaan aina muistamaan tästä finaalisarjasta, mikäli tarinalle ei tule enää koskaan jatko-osaa.

2. Joe Thornton, San Jose Sharks

Toinen Sharksin tähdistä, jonka panos jäi hyvin vajaaksi finaalisarjassa. 36-vuotias Thornton pelasi uransa ensimmäisen ja kenties viimeisen finaalisarjan, eikä sitä tulla muistelemaan vuosienkaan päästä kanadalaisen parhaimpina suorituksina. Thornton pelasi Pavelskin tavoin hyvät pudotuspelit, mutta finaalisarjasta ei voi sanoa samaa. Thornton kokosi koko finaalisarjassa vain tehopisteet 0+3. Thorntonin uralle olisi suonut aivan toisenlaisen kruunun. 

Parta on muhkea, mutta mestaruus jäi Joe Thorntonilta saavuttamatta. 2016 Getty Images

3. Peter DeBoer, San Jose Sharks

DeBoer oli toistamiseen päävalmentajana finaalisarjassa, eikä mikään muuttunut. Keväällä 2012 hän hävisi New Jersey Devilsin kanssa finaalit ja nyt vuorossa oli uran toinen finaalitappio. DeBoer on eittämättä laadukas ja varmasti osin aliarvostettukin valmentaja, mutta kritiikki on paikallaan. Luotsi ei kyennyt millään tapaa reagoimaan Penguinsin nopeaan jääkiekkoon ja pelitapaan, joka näytti yllättävän Sharksin, vaikka niin ei olisi pitänyt käydä. Jokainen finaaliottelu oli melko samanlainen käsikirjoitukseltaan: Penguins hallitsi ja San Jose roikkui mukana. Pelien ja sarjan sisällä reagoiminen jäi puutteelliseksi.

4. San Josen puolustajat

Jos San Josen hyökkäys oli aneemista finaalisarjassa, samaa voidaan sanoa puolustajista. Etenkin parivaljakko Brenden Dillon-Roman Polak oli jatkuvasti pulassa Penguinsin hyökkääjien kanssa. Samalla syyttävä sormi osoittaa taas myös DeBoerin suuntaan - miksi parivaljakko sai niin paljon minuutteja, vaikka ei pystynyt urakastaan suoriutumaan? Neljällä puolustajalla pelaaminen olisi tietysti sekin ollut itsemurha, mutta hieman liian isoon rooliin kolmospari pääsi tai joutui. Myös Brent Burns ja Marc-Edourd Vlasic pettivät odotukset. Kunniamaininta Justin Braunille, joka voi kesällä muistella finaalisarjaa edes henkilökohtaisena onnistumisena.

5. San Jose Sharks

Sharks pääsi ensimmäistä kertaa finaalisarjaan, mutta oli lopulta jopa hämmentävän selvästi altavastaajana. Kolmas peli ja viimeinen finaali olivat kohtuullisen hyvää tekemistä, mutta muissa finaaleissa ei juuri jakoa ollut, vaikka viides peli Sharksin voittoon toki päättyikin. Sharksin piti olla tulivoimainen ja väkevästi puolustava ryhmä. Sen piti olla vihdoin valmis mestariksi, mutta toisin kävin. San Jose pelasi finaalit heikosti. Otteluvoitot 4-2 Penguinsille imartelevat joukkuetta. Runkopelaajat ovat ikääntymässä ja tämä oli Sharksin "kultaisen sukupolven" todennäköisesti viimeinen sauma voittaa. Kokonaisuutena joukkueen kausi oli tietenkin hyvin onnistunut. Sharks aloitti mestari-Penguinsin tapaan hitaasti, mutta kasvoi voittajaksi kevään mittaan. Lopullinen palkinto jäi saamatta, sillä joukkue pelasi kauden tärkeimmissä peleissä kevään heikointa kiekkoaan.

Juttua muokattu klo 16.45: HBK-ketjussa pelasi Carl Hagelin.