NHL-ennakko kaudelle 2002-2003

Jaromir Jagr (Photo: Doug Pensinger/ALLSPORT)
Jaromir Jagr (Photo: Doug Pensinger/ALLSPORT)Copyright Allsport 2001
Julkaistu 10.10.2002 15:22

Kausi 2002-03 saatetaan tuntea NHL:n historiankirjoituksessa viimeisenä rauhan kautena ennen pitkää työtaistelua. Syksyllä 2004 omistajien ja pelaajien työehtosopimus umpeutuu, ja sitä edeltävä kausi menee pitkälle taistoon valmistautuessa. Silti NHL ei lähde tulevaankaan kauteen ilman murheita.

Buffalo Sabres ajautui liigan hallintaan kesällä, kun joukkueen omistava Rigasin perhe joutui syytteeseen vaurautensa lähteen Adelphia-kaapeliyhtiön rahojen väärinkäytöstä. Syksyn mittaan kaksi NHL:n imagolle elintärkeää omistajaa on ilmoittanut haluistaan lähteä. Dallasin karismaattinen Tom Hicks aikoo keskittyä omistamansa baseball-seura Texas Rangersin toimintaan. Anaheim Mighty Ducks -joukkueen takana oleva Disney-yhtiö aikoo vetäytyä ammattilaisurheilusta kokonaan.

Itse peliinkin NHL on kesän aikana puuttunut. Estäminen, koukkiminen ja muu pikku kiusa on yksimielisesti päätetty kitkeä kaukaloista. Kuulostaa hyvältä, mutta sama yhteislaulu on kuultu joka syksy.

Ottelutapahtumia yritetään lyhentää nopeuttamalla vaihtoja. NHL:lle tyypillinen seisoskelu, syljeskely ja hiiviskely ovat katsojien onneksi siirtymässä museoihin.

Pelaajamarkkinoilla kesä oli tavanomaista hiljaisempi. Lyhyitä sopimuksia tehtiin paljon, sillä pitkiin ei ole aihetta tulevan työsulun takia. Palkat kuitenkin jatkoivat nousuaan. Pahin ylilyönti tuli taas New Yorkista, kun Rangers hankki keskushyökkääjä Bobby Holikin ja tarjosi käsittämätöntä viiden vuoden ja 45 miljoonan dollarin sopimusta. Dallas Stars taas oli ahnein joukkue, sillä se hankki kentällisen verran arvokkaita veteraaneja.

Itäinen konferenssi on viime vuodet ollut selvästi läntistä heikompi. Sama tahti jatkuu edelleen, ja on hyvin vaikea kuvitella että mestari löytyisi idän sumppujoukkueiden joukosta. Vailla mielenkiintoa konferenssi ei silti ole, sillä ennakkoon pudotuspeleihin hinkuu ainakin 12 joukkuetta, kun kahdeksan pääsee mukaan.

Kolme etukäteen tuomittua joukkuetta ovat Florida, Atlanta ja Tampa Bay. Erityisesti Florida ja Atlanta ajavat sisään nuoria pelaajiaan. Floridan karskilla valmentajalla Mike Keenanilla on jalkeilla innokas junioriryhmä, josta löytyy monta tulevien vuosien tähteä.

Lija Kovaltshuk, (Photo: Elsa /Getty Images)Ilja Kovaltshuk, (Photo: Elsa /Getty Images)Copyright Allsport 2002

Atlantassa riehuu nuori voimakaksikko Dany Heatley ja Ilja Kovaltsuk. Keskikastista löytyvät New Yorkin joukkueet Rangers ja Islanders, Carolina, Boston, Montreal, Pittsburgh ja Buffalokin. Näistä kolme joukkuetta onnistuu kiilautumaan pudotuspeleihin. Rangers, Islanders ja Stanley Cup-finalisti keväältä, eli Carolina ovat vahvimmat ehdokkaat.

Rangersilla on varsinkin kunnon tähtikaarti, mutta joukkuepeliä ei Madison Square Gardenissa ole nähty vuosiin. Pavel Bure, Eric Lindros ja Brian Leetch ainakin täyttävät katsomot. Saku Koivun Montreal on tasainen taisteleva ja yllätysvalmis.

Etukäteen viidellä joukkueella on hieman turvallisempaa. Toronto ja New Jersey ovat ehkä matkalla alaspäin, mutta joukkueet ovat tottuneet menestymään. Toronton maalivahtipeli on arvoitus, ja New Jerseyllä on liigan paras pakkikalusto mutta menneitä vuosia kevyempi hyökkäys.

Philadelphia, Washington ja Ottawa ovat idän suosikit. Philadelphian kevät oli katastrofi, mutta nyt joukkueella on valmentajana Dallasissa legendaksi noussut auktoriteetti Ken Hitchcock. Tulevalla kaudella Phillyssä ei varmasti laiskotella ja riidat on jätettävä pukukoppiin. Philadelphialla on jo vuosia ollut jalkeilla hyvä joukkue, mutta Flyers on hyytynyt aina keväisin. Hitchcokilla on sen verran karua mainetta, että tällä kertaa tähdet ovat jaksaneet kesällä käydä omatoimisesti pururadalla.

Jacques Martin, Ottawa Senatorsin valmentaja (Photo: Brian Bahr/Getty Images)Jacques Martin, Ottawa Senatorsin valmentaja (Photo: Brian Bahr/Getty Images)Copyright Allsport 2002

Phillyn todennäköisin ykköshaastaja on Ottawa Senators, vaikka Pohjois-Amerikan media onkin jälleen aliarvioimassa kurinalaisen eurooppalaistyylisen joukkueen mahdollisuudet. Ottawa ei ole menettänyt yhtään runkomiestä, lahjakkaat nuoret ovat vuoden vanhempia ja uusia nuoria tähtiä löytyy mielin määrin. Kovimmat paineet on valmentaja Jacques Martinilla, jonka pää on käynyt jo giljotiinissa muutamana keväänä, mutta terä on pysynyt ylhäällä.

Idän jokerikortti on Washington Capitals. Materiaalilla ollaan valmiita vaikka finaaliin, mutta onko valmentaja valmis? Joukkueen uusi käskijä on NHL-tulokas Bruce Cassidy. Cassidy on julistanut pelipaikat avoimeen hakuun ja vaatinut tähtiään olemaan valmiita ensimmäisestä aloituksesta lähtien. Monena syksynä dieselmäinen Washington on ollut hukassa, ottanut kirin keväällä ja väsähtänyt pudotuspeleissä. Viime kaudelle Caps jäi kokonaan ulos jatkopeleistä, vaikka joukkue oli hankkinut Jaromir Jagrin kesällä. Nyt vahinko ei toistu, ja Washington lähes varmasti voittaa oman divisioonansa, ja on näin konferenssissa vähintään kolmas. Koko idän kruunu on myös otettavissa.

Läntinen konferenssi on itäistä selkeästi vahvempi. Etukäteen lännessä on kahdeksan huippukovaa ryhmää, kolme toivorikasta ja neljä alakastilaista. Nashville, Minnesota ja Columbus karistavat tulokasjoukkueiden keltaista väriä koko ajan, mutta isku ei riitä vielä kahdeksan joukkoon.

Iginla, Jarome (Photo:Ian Tomlinson/Allsport)Iginla, Jarome (Photo:Ian Tomlinson/Allsport)Copyright Allsport 2001

Calgaryllä on liigan viime kauden suurin tähti Jarome Iginla, mutta ei juuri muuta. Anaheim, Chicago ja Phoenix uskovat jatkopaikkaan, mutta helpommin sanottu kuin pelattu. Anaheimilla on uusi valmentaja, manageri ja liuta hyviä pelaajia. Petr Sykoran ja Adam Otaesin tulon myötä taitoa alkaa olla. Vedonlyöjille vinkiksi, että Anaheim on joukkue, joka pelaa pitkiä jaksoja hyvin, ja yhtä pitkiä putkia huonosti.

Chicago pelasi viime kaudella vahvan syksyn ja se riitti pitkästä aikaa pudotuspeleihin. Nyt joukkue otetaan syksyllä vakavasti ja Blackhawks ei pääse yllättämään. Joukkue menetti Tony Amonten ja hankki tilalle Theo Fleuryn. Hyökkäys ei tästä vahvistunut. Valmentaja Brian Sutter kuitenkin takaa sen, että Chicago ei ole ensimmäinen joukkue, joka luovuttaa.

Phoenix Coyotes oli viime kauden suurin yllättäjä, mutta Tuhkimo-taru on vaikea toteuttaa kahdesti peräkkäin. Nuori Phoenix karsiutuu lännen tiukassa kisassa jatkopeleistä.

St. Louis Blues saattaa olla lännen pettymys. Joukkue ei ole vahvistunut, veteraanit ovat taas hiukan
hitaampia ja kapteeni Chris Pronger pitkään loukkaantuneena. Valmentaja Joel Quenneville
menetti viime kaudella otteensa joukkueesta välillä täysin. Quennevillellä saattaa olla lähtö edessä jos karmeat ennustukset vaikeasta syksystä toteutuvat.

Tommy Salo, Edmonton Oilers (Photo: Kellie Landis/Getty Images/NHLI)Tommy Salo, Edmonton Oilers (Photo: Kellie Landis/Getty Images/NHLI)Copyright Allsport 2002

Edmonton Oilers oli viime kaudella kiusallisen hyvä jätettäväksi ulos jatkopelistä. Nyt Edmonton tunkeutuu aateliin nuoruuden innolla. Oilersilla on liuta NHL:n suurimpia lahjakkuuksia, hyvä maalivahti Tommy Salo ja luisteluvoimaa enemmän kuin yhdelläkään muulla joukkueella. Suorastaan sympaattinen joukkue.

Los Angeles Kingsillä on NHL:n yksi tyylikkäimmistä valmentajista. Andy Murray on suomalaisillekin tuttu Kanadan MM-kisamiehistöjen monivuotisena käskyttäjänä. Murrayn käsissä ei ole kovinkaan laajaa materiaalia, mutta LA Kings yrittää armottomasti ja pelaa Jason Allisonin johdolla itsensä pudotuspeleihin.

Vancouver Canucks oli viime kevään kuumin joukkue runkosarjassa. Nuori miehistö takoi liigassa eniten maaleja. Tasainen, innokas Vancouver pelannee nyt paremman syksyn ja hiukan vaatimattomamman kevään mutta on pudotuspeleissä ilkeä kiusa neljän suuren joukkueen kvartetille.

Lännessä on ollut vuosia kolme suurta: Colorado, Dallas ja Detroit. Viime kaudella Dallas vahingossa tippui ulos pudotuspeleistä, ja San Jose nousi vakavasti otettavaksi uhkaksi. Nyt Dallas on raivonnut kesän pelaajamarkkinoilla ja tekee paluun. Jos Stanley Cup lipsahtaa tämän nelikön ulkopuolelle, on kyseessä työtapaturma ja suuri ihme.

Ongelmia kaikilla joukkueilla toki on. Hallitsevan mestarin Detroitin oikeasti legendaarinen valmentaja Scotty Bowman lopetti pitkän uransa, ja maalivahti Dominik Hasek löi hokkarit naulaan. Uusi maalivahti Curtis Joseph on kokenut maalintilkkijä, mutta häntä ei pidetä suurena voittajana. Detroitilla on liigan laajin pelaajamateriaali, ja vaikka kapteeni Steve Yzermanin polvi onkin leikattu ja mies syksyn katsomossa, on Red Wingseillä edelleen kasassa kova joukkue.

Coloradollakin tähtiä piisaa, mutta puolustukseen kaivataan vahvistuksia. Nyt Avalanchella on vain neljä NHL-tason puolustajaa, mikä ei pitkässä sarjassa todellakaan ole tarpeeksi.

Teemu Selänne laukoo San Jose Sharksin paidassa; Photo: Jonathan Ferrey/ALLSPORTTeemu Selänne laukoo San Jose Sharksin paidassa; Photo: Jonathan Ferrey/ALLSPORTCopyright Allsport 2001

San Jose on tasainen, ehkä jopa tasapaksu. Teemu Selänne on kuitenkin nyt alusta asti sopeutunut valmentaja Darryl Sutterin aivoituksiin, ja nuoret pelaajat ovat vuoden kokeneempia. San Jose on valmis voittamaan ainakin runkosarjan.

Kuten sanottu, Dallas on vahvistanut entisestäänkin ällistyttävää tähtikaartia ja on materiaaliltaan Detroitin tasoinen. Valmentaja on Los Angelesin kakkoskoutsin paikalta hankittu Dave Tippett, jonka toistaiseksi suurin meriitti on Los Angelsin huippuvaarallisen ylivoiman luominen keskinkertaisesta pelaajamateriaalista. Nyt käsissä on puhdasta kultaa.

Teksti: Hannu Purola

(MTV3)

Tuoreimmat aiheesta

NHL