Tapio oli tiedostanut siskonsa voimakkaan määrätietoisuuden aina, mutta isän kuoleman jälkeen määrätietoisuus vahvistui. Sisko alkoi talloa Tapiota entistä enemmän jalkoihinsa. Tapiosta oli aina tuntunut siltä, että hän olisi jollain tavalla tiellä. Isän poismenon jälkeen hän kokee, että ainoa ihminen, joka osasi nousta siskoa vastaan, on poissa.
– Tuntuu siltä, että minusta on etsitty kaikki viat aina. Kun puhutaan siitä, että narsistin lähiomaiset kärsivät, olen kärsinyt jo vuosia, Tapio kertoo.
Muutamia vuosia sitten Tapion isä kuoli. Sen myötä hänen siskonsa alkoi toteuttaa korostuneesti henkistä ylivaltaa Tapiota kohtaan. Aiemmin isä piti siskon kurissa.
– Sisko on ollut aina jokaisessa asiassa eri mieltä, ja sisko väitteli isän kanssa usein. Äiti on joutunut antamaan perhesovun vuoksi periksi. Äiti on vaikeassa tilanteessa ja kärsii voimattomana. Lähestulkoon koko elämä on mennyt siskon tahdon mukaan.
Marttyyrin leima otsaan
Kun Tapio on ajautunut törmäyskurssille siskonsa kanssa, hän on joutunut aina pyytämään anteeksi perhesovun vuoksi, vaikka on kokenut olleensa syytön riitoihin. Määrätietoinen ja älykäs sisko on saanut syyllisyyden valokeilan osoittamaan Tapioon. Äiti on ollut Tapiolle aina tärkeä ihminen, ja etenkin vakavan sairauden aikaan Tapiolla oli paljon pelkoja, jotka purkautuivat ulos toivottomuuden tunteena.
– Minusta tuntuu, että suruanikin on väheksytty.
Kun Tapio on yrittänyt kertoa olevansa masentunut ja alakuloinen, lähiomaiset ovat tuntuneet kokevan Tapion mieleltään sairaammaksi kuin hän onkaan. Edes äiti ei ole jaksanut kuunnella hänen huoliaan.
– Äiti on sanonut, että minusta on huolta ja murhetta. Äitini tuntee ilmeisesti olevansa jollain tavalla pakotettu olemaan siskoni puolella. Ymmärrä sen hyvin.