Espanja 1998. Käsikirjoitus ja ohjaus: Julio Medem. Tuotanto: Fernando Bovaira. Kuvaus: Kalo F. Berridi. Leikkaus: Ivan Aledo. Pääosissa: Najwa Nimri, Fele Martinez, Nancho Novo, Maru Valdivielso, Peru Medem, Sara Valiente, Victor Hugo Oliveira, Kristel Diaz, Pep Munne, Jaroslaw Bielski, Rosa Morales, Joost Siedhoff. Kesto: 112 min.
"Espanjan kuumin elokuvaohjaaja" Julio Medem osoitti omaperäisyytensä jo edellisissä elokuvissaan Punainen orava ja Tierra, jotka sekoittelivat totta ja fantasiaa villin anarkistisesti. Samoilla linjoilla liikkuu osittain Suomessa kuvattu Napapiirin rakastavaiset, joka sukeltaa sadunomaisen rakkaustarinan pyörteeseen. Tällä kertaa rakkautta ei estä aika eikä paikka; peräti napapiiriltä asti onnea lähdetään hakemaan.
Elokuva alkaa viehättävästi kuvatulla jaksolla rakastavaisen lapsuudesta, jota luodataan vuoroin kummankin näkökulmasta ja kertojaäänellä. 8-vuotiaat Otto (Peru Medem) ja Ana (Sara Valiente) tapaavat koulunpihalla ja rakastuvat päätäpahkaa. Niin tekevät myös pojan eronnut isä ja tytön leskeksi jäänyt äiti, ja lapset pakotetaan keinotekoiseen sisaruussuhteeseen suurista tunteistaan huolimatta. Teini-iässä rakkaus kasvaa kukkaansa, mutta olemista vaikeuttaa Oton sisällään kantama epämääräinen syyllisyys. Aikuiseksi kasvaneiden Oton (Fele Martinez) ja Anan (Najwa Nimri) tiet käyvätkin eri suuntiin ja maailman vastakkaisiin kolkkiin, mutta Kohtalo on toista mieltä.
Seuraa runsaasti päätöntä harhailua ja eksyneiden sielujen etsintää. Samalla kun kypsä Ana ja itsetuhoinen Otto kaipaavat toisiaan, he selvittävät suhdettaan vanhempiinsa. Otto koettaa luoda uutta yhteyttä katkeroituneeseen isäänsä (Nancho Novo) ja napapiirille matkaava Ana tutustuu oman isänsä menneisyyteen, joka kytkeytyy salaperäisesti sodanaikaisiin tapahtumiin ja Ottoon. Kaikki liittyy kaikkeen, eikä mikään lopulta olekaan sattumaa?
Medemille - vielä voimakkaammin kuin espanjalaiselle nykyelokuvalle yleensä - on ominaista lapsenomainen ihastus erilaisiin fantastisiin aineksiin, myyttisiin kohtalonyhteyksiin ja tietysti Elämää Suurempaan Rakkauteen. Nytkään ei riitä, että pari tapaa kohtalonomaisesti jo lapsina ja säilyttää rakkautensa vaikeissa olosuhteissa; lisäksi vanhempien pitää olla kohtalonomaisella tavalla sukua keskenään ja jokaisen palan loksahtaa kohtalonomaisesti paikalleen historiaa ja nimiä myöten. Kertojaäänet höpöttävät jatkuvasti "suurista yhteensattumista", jotka johdattelevat heidän elämäänsä: sitä seikkaa esimerkiksi alleviivataan, että kummankin päähenkilön nimi on palindromi eli sama sana kumminkin päin. Kohtalonomaisesti siis.