Kesällä 1976 Matti Lainema kavereineen toteutti haaveensa suuresta seikkailusta Alaskan erämaassa. Suomalainen sisu tuli tarpeeseen, sillä kolmen miehen vaikuttava vaellus armottomassa luonnossa oli kaukana leppoisasta telttaretkestä.
Suomalaiskolmikon suunnitelmana oli taivaltaa tiettömien maisemien halki useiden satojen kilometrien matka Bristolin lahdelta Alaskan etelärannikolla Kuskokwimvirralle saakka. Paikalliset tyrmäsivät reissun, sillä he tiesivät, kuinka haastavasta maastosta on kyse.
– Alaskassa on kesällä kaksi tapaa liikkua, joko lentokoneella tai veneellä. Me kuitenkin kävelimme, Matti muistelee.
Kun muut ylittivät tiheiköt turvallisesti yläilmoista, nämä uskalikot talsivat suoraan läpi.
– Pikkukylän kentän laidalla lentäjät kyselivätkin, että tekö olette ne jätkät, jotka kävelivät? Olimme heistä kovia kundeja, Matti naurahtaa.
Vaikea maasto vaati useamman viikon verran enemmän aikaa kuin mihin miehet olivat varautuneet. Lopulta retkestä oli reissaamista enemmän kyse henkiinjäämisestä.
– Eräs radioamatööri oli antanut mukaamme sellaisen hälyttimen, joka hälyttää avun tarpeesta yli lentäville lentokoneille. Suomalainen pystyy kuitenkin aikamoiseen, joten ei me sitä käytetty, Matti kehaisee.
– Yksin olisi ollut ikävää, mutta porukassa joku meistä aina pysyi optimistina, ja valoi uskoa kavereihin.
Vaellus villipetojen keskellä
Suomalaisia oli varoitettu hyttysistä, mutta niihinhän miehet olivat tottuneet jo kotonakin.
– Siellä kerrotaan nykyäänkin tarinoita kavereista, jotka päätyivät hyttyset ajamina erämaahan ja olivat tulleet hulluiksi, Matti mainitsee.
– Karhuistakin varoitettiin, mutta niistä ei ollut ikinä ongelmia, hän jatkaa.
Erämaassa Matti on kohdannut myös esimerkiksi susia ja ahman.
– Karhut pelkäsivät yhtä paljon kuin mekin, ja kun joka aamu näki tassunjälkiä teltan ulkopuolella, niihin tottui.
Pelottavat suomalaiset
Vaikeuksista huolimatta miehet selviytyivät tavoitteidensa mukaisesti ihmisten ilmoille.
Seitsemän viikkoa ilman suihkua, puutteellisella ravinnolla ja alkeellisissa oloissa olivat tehneet tehtävänsä. Esiin rämpi kolme ruokottoman näköistä suomalaista, jotka herättivät epäilyksiä ja jopa pelkoa paikallisissa.
Päästyään lopulta lentokoneeseen miehet tajusivat, että amerikkalaisissa koneissa tarjoillaan aina viskiä. Siitä riemu vasta repesi.
– Pikkuhiljaa muut matkustajat siirtyivät kauemmas istumaan. Heillä ei ollut yhtään niin hauskaa kuin meillä.
Studio55.fi/Milja Atu
Miesten hurja tarina kokonaisuudessaan:
Suomalaiset olivat nääntyä nälkään erämaassa – hengenpitiminä tupakka ja villieläimet
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.