Kesällä 1976 Matti Lainema kavereineen toteutti haaveensa suuresta seikkailusta Alaskan erämaassa. Suomalainen sisu tuli tarpeeseen, sillä kolmen miehen vaikuttava vaellus armottomassa luonnossa oli kaukana leppoisasta telttaretkestä.
Suomalaiskolmikon suunnitelmana oli taivaltaa tiettömien maisemien halki useiden satojen kilometrien matka Bristolin lahdelta Alaskan etelärannikolla Kuskokwimvirralle saakka. Paikalliset tyrmäsivät reissun, sillä he tiesivät, kuinka haastavasta maastosta on kyse.
– Alaskassa on kesällä kaksi tapaa liikkua, joko lentokoneella tai veneellä. Me kuitenkin kävelimme, Matti muistelee.
Kun muut ylittivät tiheiköt turvallisesti yläilmoista, nämä uskalikot talsivat suoraan läpi.
– Pikkukylän kentän laidalla lentäjät kyselivätkin, että tekö olette ne jätkät, jotka kävelivät? Olimme heistä kovia kundeja, Matti naurahtaa.
Vaikea maasto vaati useamman viikon verran enemmän aikaa kuin mihin miehet olivat varautuneet. Lopulta retkestä oli reissaamista enemmän kyse henkiinjäämisestä.
– Eräs radioamatööri oli antanut mukaamme sellaisen hälyttimen, joka hälyttää avun tarpeesta yli lentäville lentokoneille. Suomalainen pystyy kuitenkin aikamoiseen, joten ei me sitä käytetty, Matti kehaisee.
– Yksin olisi ollut ikävää, mutta porukassa joku meistä aina pysyi optimistina, ja valoi uskoa kavereihin.
Vaellus villipetojen keskellä
Suomalaisia oli varoitettu hyttysistä, mutta niihinhän miehet olivat tottuneet jo kotonakin.
