Antti Pennasen ja Mikko Mannerin kohtaaminen torstain SM-liigafinaalin jälkeen paljasti urheilun syvimmän olemuksen, kirjoittaa MTV Urheilun Kasperi Kunnas.
Kuudes ottelu on juuri päättynyt. Meteli Rinkelinmäellä huumaa ja sattuu korviin. Kanada-malja oli tarjolla Kärpille, mutta HPK sanoi ”ei tänään”.
Molemmat joukkueet painuvat suoraan pukukoppiin, sitten vasta median eteen. Kärpät päät painuksissa ja vakavina, HPK karjuen, kiljuen ja riemuiten. Emil Larmi jää huudattamaan kotiyleisöä vielä viimeisen kerran tällä kaudella.
Sitten on hetken hiljaista ennen kuin rumba alkaa.
Sieltä tulee Mikko Manner. Ensin tv-haastattelut, sitten lehdistötilaisuus, sitten vielä radioon. Kärpistä Lasse Kukkonen on paikalla. Nyt tulevat HPK:n pelaajat.
Jos runkosarjassa HPK:n peleissä kävi enimmillään noin kolme toimittajaa, niin nyt kulisseissa heitä – siis meitä – häärii parisenkymmentä. Hallittu kaaos on osuva kuvaus.
Kaiken tämän keskellä se tapahtuu, ohikiitävä mutta merkityksellinen hetki. Mikko Manner on kävelemässä sisään koppiin, jossa lehdistötilaisuus järjestetään. Hänen ja Pennasen – hyvien kaverusten – katseet kohtaavat. Manner pysähtyy niille sijoilleen, suunpielessä pieni hymy. Silmänisku ja nyökkäys, johon virkaveli vastaa, hänkin hymyillen.
Urheilun syvimmän olemuksen vangitseva hetki. Tosissaan täällä pelataan, mutta ei tämä niin vakavaa ole. Tämä on urheilua. Ja urheilusta pitää nauttia.