Näitä kirjailijat lukevat

Katri Lipson on tänä vuonna romaanin julkaisseista suomalaiskirjailijoista tuoreimpia tuttavuuksia. Vantaalaislääkäri voitti Kosmonautti-romaanillaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon syksyllä ja pääsi sillä myös Finlandia-ehdokkaaksi.

Lipson, joka on haaveillut kirjailijan urasta lapsesta asti, on ahkera lukija. Parhaiten hän viihtyy venäläiskirjallisuuden äärellä. Hän on jopa kertonut Kosmonautin olevan rakkaudentunnustus sille.

Itänaapurin kirjallisuudessa Lipsonia kiehtoo sen monitasoisuus ja kieli.

– Teksteissä on päästy semmoisiin mielen syvyyksiin, että se on ihan vertaansa vailla. Teksti kulkee psykologisesti monella tasolla. Olen miettinyt myös, onko venäjän kielessä jotain aivan erityistä, koska se ilmaisee niin hyvin juuri syviä ihmisen psyykeen liittyviä asioita, Lipson perustelee.

Monet suomalaiset tuntevat venäläiset klassikot vähintään nimeltä, mutta muuten naapurin kirjallisuus on monille aika vierasta. Lipson neuvoo aloittamaan tutustumisen siihen esimerkiksi Fjodor Dostojevskin tuotannosta. Hänelle itselleen vielä tärkeämpi on Andrei Platonov. Hän on Lipsonin mukaan kirjailijana aivan omaa luokkaansa.

Muun maailman klassikkokirjoittajista Lipson kehottaa tutustumaan Franz Kafkaan.

– Hänessä ei ole sinänsä enää mitään löytämistä, koska kaikki tuntevat Kafkan. Mutta jos joku ei ole hänen kirjallisuuttaan vielä lukenut, niin lukekaa ihmeessä, se on aivan järisyttävää!

Tammisella on kirjavinkkaajan sielu

Petri Tamminen tunnustautuu Veijo Meren, Antti Tuurin ja Antti Hyryn ihailijaksi. Elokuussa uutukaisensa julkaissut Tamminen on muutenkin innokas lukija – ja suosittelee kirjoja mielellään muillekin.

– Minulla on kirjavinkkaajan sielu. Voisin kiertää matkasaarnaajana puhumassa, mitä kannattaa lukea. Kun vedän luovan kirjoittamisen kursseja, teen oppilaille aina lukulistan, Tamminen selvittää.

Tammisen ulkomaiset lemmikit tulevat amerikkalaisesta ja japanilaisesta kirjallisuudesta. Hänen perussuosikkejaan on Richard Ford. Hän nostaa esiin myös yhden tuntemattomamman yhdysvaltalaisnimen.

– Hän on novellisti Ethan Canin, jolta on suomennettu vain yksi kirja, Ilmojen keisari. Se on aivan mestarillinen teos. En ymmärrä, miksi häntä ei ole suomennettu sen jälkeen. Olen itse jopa nähnyt sen vaivan, että olen yrittänyt kahlata niitä englanniksi, vaikka kaikki ei sen vuoksi aukene.

Japanilaisista klassikoista Tamminen kehuu Yasurani Kawabataa ja Junichirō Tanizakia. Heidän teoksissaan häntä kiehtoo selkeys.

Muuten Tammisen suosikkilistat ovat varsin kotimaisvoittoisia.

– Tunne ja ilo siitä, että tämä on sanottu näin tällä kielellä meidän elämästämme, on niin ylivertainen.

”Itkettää ja naurattaa yhtä aikaa”

Vaikka Petri Tamminen ohjaa lukijoita mieskirjallisuuden äärelle, hän lukee mielellään myös naisten tekemiä teoksia.

– Kun teen vinkkilistojani, havahdun yleensä aina siihen, että oho, tuliko tänne naisia ollenkaan. En tiedä, mikä siinä sitten on. On yleinen totuus, että miehet lukevat miehiä ja naiset molempia. Näin sanovat ainakin kirjastoihmiset. Suurimpia lukuelämyksiäni koskaan on ollut kuitenkin katalaanikirjailija Merce RodoredanTimanttiaukio. Se on ihmeellinen teos.

Suomalaisista naiskirjailijoista Tamminen muistaa Maila Pylkkäsen.

– Hän on täysin unohdettu runoilija. Siksi hänen kirjojaan on aina mukava vinkata. Varsinkin hänen monologirunonsa – sarja sairaala-aiheisia runoja – ovat komeita: kun vanha äiti puhuu runonsa, itkettää ja naurattaa yhtä aikaa.

Saisio kadehtii suosikkikirjansa tulevia lukijoita

Pirkko Saisio nousi tänä vuonna kuudetta kertaa Finlandia-ehdokkaaksi. Saisio ei ole itse ehtinyt kahlata montakaan kotimaista uutuutta. Sofi Oksasen, entisen oppilaansa, Finlandia-voittajakirja on hänelle kuitenkin tuttu. Hän kehuu Puhdistusta ylenpalttisesti.

– Pidän sitä todella loistavana teoksena. Se kertoo Viron lähihistoriasta asioita, joita olisimme tienneet, jos olisimme halunneet. Kirjassa on tavattoman monimutkainen ja hieno rakenne. Se osoittaa muun muassa suurta kypsyyttä ja kykyä kirjallisen materiaalin käsittelemiseen ja jäsentämiseen. Se on harvinaista nuorelle kirjailijalle.

Muita ”ihania, harvinaisia ja mieleen vahvasti vaikuttaneita” kirjoja viime vuosilta ovat neurologian professori Oliver SacksinMies joka luuli vaimoaan hatuksi ja historioitsija Peter EnglundinHiljaisuuden historia.

– Sacks kertoo kirjassaan neurologin tapauskertomuksia hirvittävän hienosti, hauskasti ja humaanisti. Kirja mittaa normaalina ja ihmisenä olemisen arvoa; sitä, minkälainen ihmiselämä on ylipäätään arvokasta. Neurologiset häiriöt tekevät ihmiselle poikkeuksellisen, kummallisen ominaisuuden. Kirjassa kuvataan muun muassa autismia, Saisio kertoo.

Heille, jotka eivät ole vielä saaneet Englundin Hiljaisuuden historian lukemisen upeaa kokemusta, Saisio väittää olevansa jopa kateellinen.

– Kirjassa on esseitä pienten asioiden, kuten hiljaisuuden, äänen ja melun – tai vaikka hampurilaisravintolan – historiasta. Se risteilee ajassa nerokkaasti ja tekee käsittämättömiä yhteenvetoja.

Maailma ilman meitä surettaa ja lohduttaa

Kirjailijaliiton tuore puheenjohtaja Tuula-Liina Varis on ihastunut tämän vuoden kotimaisista Saision tapaan Sofi Oksasen Puhdistukseen. Hänen lukuvinkkinsä on kuitenkin tietokirjallisuutta maailmalta: Alan Weisman -nimisen amerikkalaisen journalistin ja opettajan Maailma ilman meitä.

Kirja esittelee ajatusleikin siitä, mitä maailmalle tapahtuisi, jos ihmiskunta häviäisi; miten nopeasti luonto tointuisi ihmisen aiheuttamista saasteista ja roskasta. Time-lehti valitsi teoksen viime vuoden parhaaksi tietokirjaksi. Sen oikeudet on myyty 30 maahan. Lisäksi siitä on suunnitteilla elokuva.

Varikselle kirjan lukeminen on ollut järisyttävä kokemus.

– Se ei ole siis mitään science fictiota todellakaan – ikävä kyllä, täytyy sanoa. Minusta on mielenkiintoista, että tällainen teema alkaa tuntua jopa omituisen lohdulliselta: maailma jää olemaan, vaikka ihmiskunta katoaisi. Me emme voi hävittää täältä kaikkea.

Varista Maailma ilman meitä -kirjan sanoma myös surettaa.

– Murheelliseksi tulee siitä, kun tajuaa, kuinka hirveän pitkään, kuinka monta kymmentä, sataa, tuhatta, kymmentätuhatta, miljoonaa vuotta, ihmisen tuhojäljet näkyvät maailmassa. Tämä on kuitenkin hieno, erittäin lukukelpoinen ja kiehtovasti kirjoitettu kirja.

Riemastuttava kotimainen

Huolimattomia unelmia -novellikokoelman tänä vuonna julkaissut Juha Itkonen valitsee vinkkilistalleen suomalaiskirjallisuutta. Tämän vuoden uutuuksista Itkonen on mieltynyt erityisesti Riku Korhosen Lääkäriromaaniin.

Viime vuoden julkaisuista Itkonen kehuu Miina Supisen kirjaa Liha tottelee kuria.

– Se on mielestäni aivan riemastuttava kirja, Itkonen kehuu.

Lue myös kirjailijoiden haastattelut: , , , ja .