Perutun koronavuoden jälkeinen suksee Euroviisuissa on ollut Suomelle paljon suurempi juttu kuin Lordin voitto, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Jukka Auramies.
Euroviisuja 1980-luvulta lähtien aktiivisesti seuranneena voin vain hämmästellä: Mitä ihmettä Suomelle on tapahtunut?
Huilumies, Reggae OK, Nuku Pommiin, Hengaillaan, Sata Salamaa, Hullu yö, Yamma yamma, Bye Bye Baby, Takes 2 to Tango, Missä miehet ratsastaa…
Tässä vain osa Suomen takavuosien viisuklassikoista, joita maailmalla ei muista kukaan. Tuolloin Suomi lähti viisuihin suurin odotuksin ja palasi tyhjin käsin joutuen pitämään välillä huilivuosiakin surkean menestyksen takia.
Toiveita oli usein nostatettu lähettämällä kisoihin kappale, joka vähintäänkin haki vaikutteita edellisvuosien voittajista. Mutta pikkuveli itänaapurissa sai jäädä unholaan, kun Ruotsin hittitehdas puski viisuihin menestyjiä menestyjien perään.
UMK nousi pohjalta huipulle
Mutta nyt kaikki on kääntynyt päälaelleen. Suomi ei ole enää 2020-luvulla lähtenyt Euroviisuihin peesaamaan viisukliseitä vaan se on luonut ilmiöitä vuosi toisensa jälkeen. Ja ennen kaikkea – Suomi on aidosti ylpeä omasta erikoislaatuisuudestaan.
Muutoksen isoimpana katalyyttinä on ollut Uuden Musiikin Kilpailu (UMK), jonka maine oli pahasti vaakalaudalla 2019.
Lupaava konsepti oli tukahtunut, kun kansalaiset eivät saaneet äänestää Euroviisuihin artistia, vaan ainoastaan supertähdelle räätälöidyistä kappaleista. Saara Aalto pääsi toki toteuttamaan ikiaikaisen viisuhaaveensa, mutta viisukansa ei ottanut häntä omakseen.
Viimeinen tikki oli kansainvälisen supertähden Daruden jääminen semifinaaliin kädenlämpöisellä läpsyttelyllä vuonna 2019.
Koronatauon jälkeen Suomi ei tehnyt löysää kompromissia, vaan valitsi lavalle energiaa ja kapinaa. Blind Channel keräsi kolmanneksi eniten yleisöääniä vuonna 2021 – saavutus, jonka moni tuntuu jo unohtavan. Räväkkä suoritus jäi tuolloin ansaitusti voittaneen Måneskinin varjoon.
2022 Suomi toki sortui taas supertähtikompromissiin. Rasmus pääsi finaaliin, mutta ei järisyttänyt viisumannerlaattoja.
2023 UMK:hon oli ladattu suuria odotuksia: Robin Packalen oli vihdoin lähtenyt mukaan, bilebändi Portion Boysia sekä nosteessa olleita Benjamin Peltosta ja Kuumaa-yhtyettä unohtamatta.
Takavuosina olisi ollut täysin selvää, että Robin tai ainakin joku edellä mainituista olisi työnnetty viisuihin joko karsiutumaan tai ottamaan finaalin jämäsija.
Mutta karsintanauhojen joukosta löytyi myös ärsyttävän tarttuva renkutus, jonka esitti häpeilemätön Jere Vantaalta. Ensin Käärijästä sekosi UMK-raati, sitten Suomi ja lopulta koko maailma – viisujen asiantuntijaraatia lukuun ottamatta.
Ennenkuulumaton "nöyristely" Ruotsilta
Viisuja ei tuotu cha cha challa Suomeen, mitä nykyisessä maailmantilanteessa voi pitää jopa helpotuksena. Mutta Suomi sementoi itsensä pysyvästi osaksi viisukaanonia – jopa niin näkyvästi, että Ruotsinkin oli nyt pakko huomioida meidät toisen semifinaalin väliaikashow'ssaan.
Vielä muutama vuosi sitten tällainen ei olisi tullut kuuloonkaan. Ei Ruotsilla ollut mitään syytä mainita Suomea, saati sitten hehkuttaa ja jopa (käsikirjoitetusti) nöyristellä, että "kun me nyt menimme tämän upean vihreän suomalaismörön edeltä voiton viemään".
Mutta niin vain Malmön lavalle tanssitettiin Käärijän pinkki kvartetti, artisti itse sekä Ievan polkkaa joranneet muumit ja saunojat. Juontaja Malin Åkerman lähetti lisäksi terveiset suomalaisille Windows95Manin hengessä lanseeratut ihonväriset viisutangat käsissään.
Jo aiempina vuosina viisulähetyksissä on hellitelty suomalaisia, kun inserteissä on vilahtanut Lordi voitonjuhlissaan siellä sun täällä.
Suomi on viisujen keulakuva
Mutta nyt Suomi ei ole enää pelkkä väli-inserttien kuriositeetti, vaan viisukeulakuva, josta muut ottavat mallia niin lavalla (Kroatian vale-Käärijä) kuin koko viisuskenessä.
Koska ei hypetys Käärijään ole jäänyt. Windows95Man on nakuhousuineen ja farkkumunineen ollut tämänkin viisuvuoden Puheenaihe.
Voittoon se tuskin riittää, vaikka lavashow on Käärijääkin kekseliäämpi. Mutta viisukansa viihtyy ja sopiva esiintymispaikka finaalissa voi tuoda yleisöääniä yllättävänkin ison kasan.
Ensi vuonna ne keski-ikäisen miehen karvaiset pakarat eivät ole enää niin iso tabu, etteikö joku viisumaa niitä esityksessään matkisi.
Esikuvana on kuitenkin aivan eri paineet kuin peesaajana. Uuden Musiikin Kilpailun onkin nostettava melkoinen kani hatustaan vuodelle 2025, että pidämme asemastamme kiinni.