Jokaisessa parisuhteessa tulee hetki, kun toisen tavat ärsyttävät. Syy pinnaa kiristävään käytökseen voi kummuta syvältä lapsuudesta.
Olohuoneen matolla lojuvat veltot sukat ilman jalkoja sisällään, sohvapöytää koristavat puoliksi syöty burrito sekä jättimäinen limupullo, laiskanlinnan verhoiluun on ilmestynyt yksityiskohtia taco-kastikkeesta ja televisio tykittää urheilumatsia tyhjälle kotiyleisölle. Syyllistä ei näy mailla halmeilla, läsnä on läävän lisäksi vain otsassa sykkivä verisuoni. Kumppanin sotkuja tuntuu välillä mahdottomalta sietää.
Tätä mieltä on ainakin Mary Katherine, joka kertoo Scary Mommy -sivustolla julkaistussa kirjoituksessa aviomiehestään, jonka siivoustaidoista löytyi harvinaisen paljon parantamisen varaa. Likaiset vaatteet eivät löytäneet tietään pyykkikoriin, tiskit lojuivat pesemättöminä ja välipala-ainekset jäivät keittiötasolle elämään omaa elämäänsä. Yhteen muuttamisen jälkeen Mary oletti, että hänen tuore aviopuolisonsa on idiootti, joka ei arvosta häntä.
– Suhteemme oli vuotaa kuiviin tuhansista paperihaavoista, kunnes anoppini tuli kylään, hän kirjoittaa.
"Vaikka minäkin rakastan sinua, en ole äitisi"
Joidenkin kokemusten ja stereotypioiden mukaan anopin kohtaaminen ei välttämättä ole omiaan parantamaan parisuhteen laatua. Mary kuitenkin koki miehensä äidin viikonloppuvierailun aikana valaistumisen: kumppani on kasvatuksensa tulos. Kokonaisen 18 vuoden aikana häntä oltiin jalostettu käveleväksi, uusavuttomaksi sekamelskaksi.
