Rukajärven korpisissit tekivät tiedusteluretkiä vihollisen puolella jatkosodassa. Hermoheikot eivät tehtävässä pärjänneet. Eräältä luutnantilta jouduttiin ottamaan aseet pois, ettei hän tappaisi itseään.
Noin sata metsuria, tukkijätkää, maanviljelijää ja urheilijaa. Nämä pääosin Kainuun seudulta tulleet 14. divisioonan miehet asuivat vuonna 1942 jatkosodassa lähellä Ontajärveä, 30 kilometriä Rukajärvestä etelään.
Heillä ei tainnut olla aavistustakaan, että 70 vuotta myöhemmin heidät olisi ikuistettu Esa Sirénin kirjan sivuille. Ja että heitä kutsuttaisiin Rukajärven korpisisseiksi.
– Tavallinen rintamamies ei asemasodan aikana koskaan mennyt etulinjaan poteroaan pidemmälle, ellei eksynyt. Sissit sen sijaan kiersivät linjan tai menivät tarvittaessa sen läpi vihollisen puolelle, Sirén kertoo.
Koska etulinjaa oli Rukajärvellä vain päätien varrella kahdeksan kilometrin verran, koko suuren korpialueen vartiointi oli pitkälti kenttävartioiden ja sissien vastuulla.
– Kutsun Rukajärvellä taistelleita nimenomaan korpisisseiksi, koska siellä soita, asumatonta seutua ja metsää on silmänkantamattomiin vielä nykyäänkin. Tuollaisessa maastossa ja tehtävässä fyysisen kunnon täytyi olla äärettömän hyvä. Miesten koulutustaustoista ei piitattu vaan siitä, että he kestivät paineet, Sirén sanoo.
Suklaalla tyttöystävä onnelliseksi
Sissien ensisijainen tehtävä oli tiedustelu. "Naapurin" tekemisistä eli joukkojen siirroista, tukikohdista ja huoltotöistä piti pysyä perillä.
