Pelottaako kyyryselkäinen tulevaisuus, joka päättyy sairaalan vuoteeseen lonkkamurtumapotilaana? Älä vajoa vielä epätoivoon: luitten hyvinvoinnin eteen on tehtävissä paljon vanhemmallakin iällä. Tositoimiin ryhtyminen kannattaa aloittaa saman tien tarkistamalla omat elämäntapansa.
Kuopion yliopiston naistentautien professori ja luustoasiantuntija Marjo Tuppuraisen mukaan kaikkien on tärkeää tiedostaa se tosiasia, että luusto haurastuu – halusi sitä tai ei. Luuston lujuuden vähentyminen voi näkyä konkreettisesti esimerkiksi ryhdin huonotessa iän myötä selän nikamaluhistumien takia. Haurastumisprosessia voi kuitenkin hidastaa. Pääsääntöisesti neuvot luuston haurastumisen hidastamiseksi ovat hyvin yksinkertaiset.
– D-vitamiinia ja kalsiumia pitäisi tulla vauvasta vaariin. Ja luuta pitäisi kuormittaa, eli liikkua, Tuppurainen toteaa.
Älä unohda D-vitamiinia
Kalsiumin merkitys luuston hyvinvoinnin kannalta on pureutunut ihmisten mieliin tukevasti, mutta D-vitamiinin tärkeys luustolle on jostain syystä jäänyt vähemmälle huomiolle. Se on luiden haurastumisen ehkäisyn kannalta kuitenkin yhtä ratkaisevan tärkeässä asemassa kuin kalsiumkin.
Ihminen saa D-vitamiinia erityisesti auringonvalosta, joka tekee suomalaisista pohjoisen pallonpuoliskon valottomuuden "uhreja".
– Suomalaiset eivät saa riittävästi auringonvaloa, minkä takia kärsimme D-vitamiinin puutteesta oikeastaan ympäri vuoden, Tuppurainen kertoo.
D-vitamiinin saaminen tulisikin turvata toisin keinoin, esimerkiksi ruokavalion avulla: luustolle korvaamattoman arvokasta vitamiinia saa etenkin kalasta.
Sohvaperunalla on heikommat luut
Kalsium ja D-vitamiini eivät vielä yksinään riitä pelastamaan kolottavia luita. Marjo Tuppurainen huomauttaa säännöllisen liikunnan tärkeydestä ja muistuttaa samalla, että myös liikkumismuodolla on väliä: iskutyyppinen rasitus lujittaa luuta, minkä vuoksi esimerkiksi sauvakävely ja kuntosalitreenaaminen ovat hyviä liikuntamuotoja. Liikunta on yhä tärkeämmässä osassa, jos luuta ennätysvauhtia haurastuttava sairaus osteoporoosi, eli luukato, on jo diagnosoitu.
– Paikallaan olo haurastuttaa luun nopeasti. Pitää siis lähteä aktiivisesti liikkeelle iän ja kunnon huomioon ottaen, Tuppurainen toteaa.
– Onneksi ikäihmisetkin ovat nyt keksineet kuntosalit, Tuppurainen lisää vielä.
Entä, jos osteoporoosi iskee?
Vaikka kaikkien luusto haurastuu, joidenkin ihmisen luiden lujuus vähenee siinä määrin, että nopea haurastuminen diagnosoidaan osteoporoosiksi. Tautia sairastaa yli 400 000 suomalaista. Osteoporoosi altistaa luumurtumille, joiden kanssa ei ole leikkimistä.
– Esimerkiksi rannemurtumat eivät parane useinkaan hyvään asentoon, vaan aiheuttavat liikerajoituksia ja kipuja jatkossakin, Tuppurainen kertoo.
Osteoporoosi on "hiljainen epidemia", sillä se ei juuri ilmoittele tulostaan – se huomataan yleensä vasta, kun jo luunmurtuman saanut potilas passitetaan luuntiheysmittauksiin riskitekijöiden kartoituksen jälkeen. Tuppuraisen mukaan hälytyskellojen pitäisikin soida, jos jo viisikymppinen joutuu kärsimään esimerkiksi rannemurtumasta.
– Se on usein ensimmäinen merkki siitä, että luusto ei ole kunnossa, Tuppurainen toteaa.
Monille tieto osteoporoosista tulee yllätyksenä, etenkin, jos elämäntavat ovat olleet terveelliset. Epätoivoon asian suhteen ei Tuppuraisen mukaan kannata kuitenkaan vaipua: sairauteen voi vaikuttaa ratkaisevasti elämäntavoilla diagnosoinninkin jälkeen, ja vaivaan on olemassa tehokasta lääkehoitoa.
– Jos osteoporoosi tulee kohdalle, se pitää ottaa haasteena, Tuppurainen tsemppaa.
Studio55/Helena Mustonen