Urbaanit nomadit Päivi ja Santeri kertovat käytännön järjestelyistä, joita Suomen jättäminen ja maailmalla matkustaen eläminen ovat vaatineet.
Kun Päivi ja Santeri Kannisto sinetöivät vuonna 2004 päätöksensä poistua Suomesta maailmalle, he varasivat kolme kuukautta aikaa käytännön järjestelyille.
Konkreettisimmat ja samalla radikaaleimmat valmistelut käsittivät työpaikoista irtisanoutumisen, omaisuuden myymisen sekä päätöksestä lähipiirille tiedottamisen. Viranomaistaholla haastaviksi muodostuivat muun muassa verotus sekä pysyvä postiosoite, jota Kannistoilla ei maailmalle lähdettyään enää ollut.
Itse pakkaaminen ei näiden jälkeen ollut enää yhtä haastavaa.
− Otimme mukaamme pari rinkallista vaatteita, lenkkarit, kumisaappaat, makuupussit ja -alustat, teltan, retkikeittimen, tietokoneen, kameran sekä häälahjaksi saamamme kännykän. Näistä kulkee vielä mukana joitakin kesävaatteita, makuupussit sekä -alustat, Päivi selventää.
Juna mieluisin kulkuväline
Päivi ja Santeri ovat sittemmin matkustaneet pitkin poikin maailmaa. Nykyään tarjolla on runsaasti edullisia lentoja, mutta kaksikko suosii junia.
− Junamatkailu on mukavaa ja rentouttavaa. Siinä näkee maisemia ja tutustuu paikallisiin, puhumattakaan ympäristöystävällisyydestä, Päivi perustelee.
Mieleenpainuvimpia junamatkoja ovat olleet Trans-Siperia Petroskoista Vladivostokiin sekä Kiinan ympäri Tiibetin ja Mongolian kautta.
− Valitettavasti monissa maissa on pakko käyttää myös bussia. Ilman rinkkoja liikumme myös peukalokyydillä.
Majoituksen taso vaihtelee
Majoituksen järjestäminen on Päivin ja Santerin kokemuksen mukaan helpointa Euroopassa ja Aasiassa. Euroopassa kaksikolla on paljon tuttuja, ja he käyvät ulkoisesti paikallisista. Aasiassa plussaa on taas hyvä ja edullinen infrastruktuuri asunnon vuokraamiseen.
Afrikassa Päiviä ja Santeria tökki se, ettei edullisia vaihtoehtoja juuri löydy, eivätkä kalliit majoitukset tarjoa rahalle vastinetta.
− Emme tee mitään suurella luksushuoneella, ilmastoinnilla, televisiolla, lämpimällä vedellä, jääkaapilla tai nettiyhteyksillä, kun laitteet eivät kuitenkaan toimi sähkökatkojen takia, Päivi toteaa.
Elämää pienellä budjetilla
Päivin ja Santerin elämäntyyli urbaaneina nomadeina herättää väkisinkin kysymyksen rahasta − yhdestä tekijästä, jonka vuoksi kaksikko alkujaan lähti oravanpyörästä.
Kannistojen vaatimattomat tulot tulevat kirjoittamisesta. Heiltä on ilmestynyt useita kirjoja, ja uusi on parhaillaan työn alla. Lisäksi kaksikko ylläpitää matkoistaan kertovaa verkkosivustoa.
− Elämme ja matkustamme hyvin emmekä koe luopuneemme mistään. Syynä ovat ulkomaiden edullisemmat hinnat, kalliista työnteosta luopuminen ja muuttuneet elämäntavat, pariskunta kiteyttää.
− Emme juo, tupakoi emmekä syö eläinperäisiä tuotteita. Laitamme itse ruokamme, pesemme omat pyykkimme ja ostamme ruoka-aineet edullisesti. Kuljemme jalkaisin pidemmätkin matkat. Nämä kaikki yhdessä laskevat elinkustannuksia.
Suomen mittapuun mukaan kaksikko elää reippaasti köyhyysrajan alapuolella.
− Kulutamme kuitenkin vielä ylettömästi siihen nähden, että yli miljardi ihmistä maailmassa tulee toimeen alle dollarilla päivässä, Santeri huomauttaa.
Materia on painolasti
Omistusasunnolla, huonekaluilla, hienoilla vaatteilla tai elektroniikalla ei ole Päiville ja Santerille mitään merkitystä. Materia on turhaa painolastia, joka sitoo turpeeseen.
− Olemme antimaterialisteja ja vastustamme konsumerismia. Emme usko jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ja kestävään kehitykseen, vaan laskuun eli muodikkaasti downshiftingiin, pariskunta valottaa tarkemmin ajatusmaailmaansa.
− Ainoa positiivinen mukana kulkeva ja osin itse tuotettu materia on digitaalista: kirjoja, videoita, musiikkia ja valokuvia. Jaamme osan omasta tuotannostamme vapaasti verkossa.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen