Urbaanit nomadit Päivi ja Santeri kertovat käytännön järjestelyistä, joita Suomen jättäminen ja maailmalla matkustaen eläminen ovat vaatineet.
Kun Päivi ja Santeri Kannisto sinetöivät vuonna 2004 päätöksensä poistua Suomesta maailmalle, he varasivat kolme kuukautta aikaa käytännön järjestelyille.
Konkreettisimmat ja samalla radikaaleimmat valmistelut käsittivät työpaikoista irtisanoutumisen, omaisuuden myymisen sekä päätöksestä lähipiirille tiedottamisen. Viranomaistaholla haastaviksi muodostuivat muun muassa verotus sekä pysyvä postiosoite, jota Kannistoilla ei maailmalle lähdettyään enää ollut.
Itse pakkaaminen ei näiden jälkeen ollut enää yhtä haastavaa.
− Otimme mukaamme pari rinkallista vaatteita, lenkkarit, kumisaappaat, makuupussit ja -alustat, teltan, retkikeittimen, tietokoneen, kameran sekä häälahjaksi saamamme kännykän. Näistä kulkee vielä mukana joitakin kesävaatteita, makuupussit sekä -alustat, Päivi selventää.
Juna mieluisin kulkuväline
Päivi ja Santeri ovat sittemmin matkustaneet pitkin poikin maailmaa. Nykyään tarjolla on runsaasti edullisia lentoja, mutta kaksikko suosii junia.
− Junamatkailu on mukavaa ja rentouttavaa. Siinä näkee maisemia ja tutustuu paikallisiin, puhumattakaan ympäristöystävällisyydestä, Päivi perustelee.
Mieleenpainuvimpia junamatkoja ovat olleet Trans-Siperia Petroskoista Vladivostokiin sekä Kiinan ympäri Tiibetin ja Mongolian kautta.
− Valitettavasti monissa maissa on pakko käyttää myös bussia. Ilman rinkkoja liikumme myös peukalokyydillä.
