Kipua ja sairauksia on hoidettu entisaikaan varsin iljettävillä ja vaarallisillakin keinoilla. Usein hoitomuodot perustuivat enemmän uskomuksiin kuin tutkittuun tietoon.
Hiirillä hammassärkyä vastaan
Muinaiset egyptiläiset uskoivat, että hammassärkyä voisi helpottaa kuolleilla hiirillä. Murskaamalla ja sekoittamalla niitä muihin aineksiin he tekivät hauteita, jotka laitettiin suuhun. Eivätkä egyptiläiset olleet ainoita: elisabetinaikaisessa Englannissa pyrittiin syylistä eroon asettamalla kahtia leikattu hiiri kipupisteeseen. Hiiriä kerrotaan käytetyn myös hinkuyskän, tuhkarokon, isorokon ja yökastelun parantamiseksi.
Kielen osittainen poisto änkyttäjille
Änkytystä hoidettiin vielä 1800-luvulla osassa maailmaa leikkaamalla osa potilaan kielestä pois. Hemiglossektomiaksi kutsuttu toimenpide aiheutti kipua eikä toiminut, ja jotkut potilaat jopa vuotivat kuiviin. Nykyään hemiglossektomiaa käytetään suusyövän hoidossa – ja toisin kuin aikaisemmin änkytyksen ”hoidossa”, nukutuksessa.
Peräruiskeeseen erikoisia cocktaileja
Peräruiskeita on käytetty jo pitkään, ja 1600–1800-luvuilla ne olivat erityisesti yläluokan suosiossa. Nykyään peräruisketta saatetaan käyttää ummetuksen hoidossa, mutta tuolloin niillä yritettiin hoitaa monia sellaisiakin vaivoja, joihin niistä ei ollut apua: päänsärkyä, flunssaa, vatsakipuja… Tyypillinen peräruiske sisälsi lämmintä vettä, johon oli sekoitettu suolaa, ruokasoodaa tai saippuaa. Jotkut lisäsivät joukkoon kahvia, leseitä, yrttejä, hunajaa tai kamomillaa.
Kenties erikoisimmalta kuulostaa tupakansavun puhaltaminen suoleen peräruiskun kautta – tapa omaksuttiin Englantiin tiettävästi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta. Sillä uskottiin voitavan pelastaa kuolevia ihmisiä takaisin elävien kirjoihin. Jos potilas lakkasi hengittämästä, lääkärin ensimmäinen reaktio saattoi olla tekohengityksen sijaan tupakansavua sisältävän peräruiskeen käyttäminen. Tästä luovuttiin pian sen jälkeen, kun nikotiini todettiin myrkylliseksi.
Lääkecocktaililla lapset hiljaisiksi
Mrs Winslow’s Soothing Syrup, vapaasti suomennettuna rouva Winslow’n rauhoittava siirappi, tuli markkinoille Yhdysvalloissa vuonna 1849. Tuote oli suunnattu erityisesti levottomien, esimerkiksi hampaiden tuloa kipuilevien, pikkulasten hiljentämiseen. Tuote sisälsi suuria määriä morfiinisulfaattia, jauhettua oopiumia, natriumkarbonaattia ja ammoniakkia. Sitä markkinoitiin valtavalla mainoskampanjalla amerikkalaisissa sanomalehdissä, reseptikirjoissa ja kalentereissa. Ajan myötä tuote alettiin kuitenkin yhdistää pikkulasten riippuvuuksiin ja kuolemiin, ja vuonna 1911 Yhdysvaltojen lääkäreiden ammattijärjestö, American Medical Association, julisti sen vauvojen tappajaksi. Englannissa tuotetta ei poistettu kauppojen hyllyiltä ennen vuotta 1930.
