Jääkiekon SM-finaalisarja HIFK:n ja Tapparan välillä ei ole kahden ensimmäisen loppuottelun perusteella tarjonnut yltäkylläisesti draamaa ja rytinää. Taisteluparissa on silti ryhtiä pelaamaan eeppinen ottelusarja.
Vaikka vastakkain ovat yhteensä 22 Suomen mestaruutta voittanutta seuraa, HIFK ja Tappara ovat kohdanneet liigafinaaleissa toisensa vain kerran aiemmin. Vuosi oli 1986, jolloin Tappara kuittasi kultamitalit voitoin 4-1.
Kummallakin seuralla oli omanlainen identiteetti.
HIFK ammensi röyhkeydestä, niin sanotusta stadilaisuudesta, Tappara oli ajankohtaan nähden huippuunsa trimmattu jääkiekkojoukkue, joka rautaisella fysiikalla jyräsi vastustajansa kumoon viimeistään kolmannessa erässä.
- Molemmat, Tappara ja HIFK, olivat joukkueita, jotka tykkäsivät hyökätä, Tapparan 1980-luvulla neljästi Suomen mestariksi päävalmentanut Rauno Korpi kertoo.
Mystinen välierä keväällä 1988
Ikimuistettavimman SM-pudotuspelisarjan Tappara ja HIFK pelasivat 1988. Suomi oli helmikuussa ottanut historiansa ensimmäisen aikuisten arvokisamitalin, kun Pentti Matikainen oli luotsannut Leijonat olympiahopealle.
Matikaisen kevät jatkui HIFK:n päävalmentajana SM-pudotuspeleissä mitaliotteluihin. Tappara vei tasaisen välieräsarjan voitoin 3-2.
SM-välierien kummallisuuksiin kuului neljäs kohtaaminen, jossa Tappara otti kotihallissaan Hakametsässä 15-3-murskavoiton.
Tunnelmaltaan kuumassa ottelussa HIFK:lle puhallettiin 30 kahden minuutin rangaistusta. Nöyryytyksen jälkeen tuntui ihmeeltä, että HIFK venyi ratkaisevassa välierässä antamaan Tapparalle täyden vastuksen. Tappara eteni SM-finaaleihin Lukkoa vastaan voitettuaan HIFK:n viidennessä välierässä 6-5.