MTV:n poliisikyselyn murheellinen tulos: "Pimeitä massarikoksia ei juuri tutkita"

Vuonna 2010 poliisi ratkoi 19 prosenttia sen tietoon tulleista varkausrikoksista, vuonna 2014 prosentti oli enää 15. Helsingin poliisilaitoksen rikoskomisario Sami Anttila löytää huonontuneisiin tuloksiin useita syitä.

– Rikokset ovat muuttaneet tyyppiään, niitä on työläämpi tutkia, rikosten määrä on suuri, ulkomaalaisia tekijöitä on paljon ja toki vähentyneet voimavarat vaikuttavat myös, Anttila listaa.

Kyselyn vastauksissa korostetaan myös sitä, että juttujen tutkinta-ajat ovat pidentyneet.

Pimeitä juttuja keskeytetään

Poliisikyselyn perusteella omaisuusrikokset selviävät lähinnä silloin, jos ne pystytään kytkemään osaksi jotain laajempaa rikossarjaa tai silloin, kun uhrilla tai poliisilla on jonkinlaista tietoa tekijästä.

– Sarjoittaminen ja tekijäkeskeinen haku ovat keinoja. Mietitään yhdessä, ketkä voisivat olla potentiaalisia tekijöitä. Kyllä kai se edelleen niin on, että 30 prosenttia epäillyistä tekee 70 prosenttia rikoksista, sanoo rikosylikomisario Jorma Alvila Itä-Suomen poliisista.

– Jos näemme jotain mahdollisuuksia siihen, että rikos on mahdollista selvittää, kyllä me siihen jollain tavalla panostamme ja yritämme saada rikoksen ratkaistua, kertoo puolestaan rikoskomisario Ove Storvall Pohjanmaan poliisilaitokselta.

Sen sijaan niin sanottuja pimeiden juttujen tutkinta joudutaan poliisilaitoksilla keskeyttämään usein. Tyypillisesti esimerkiksi polkupyörävarkaudet ja vahingonteot ovat rikoksia, joissa alkutiedot ovat vähissä.

– Jos tällainen stetson-mallinen arvio tehdään, niin niistä keskeytetään varmaan 80 prosenttia, Alvila kuvaa Itä-Suomen poliisilaitoksen tilannetta.

Uhri voi auttaa tai vaikeuttaa tutkintaa

Kyselyn vastauksissa poliisi heittää pallon myös rikoksen uhrille eli asianomistajalle, joka voi erään vastauksen mukaan joko helpottaa tai vaikeuttaa poliisin työtä.

"Rikosten selvittämismahdollisuudet ovat heikot, koska ilmoitusviiveet ovat pitkittyneet eikä asianomistajalla ole aina edes tietoa rikoksen tapahtumapaikasta tai tekijöistä."

– Helsingin keskustassa sattunut taskuvarkaus on hyvä esimerkki haastavasta jutusta. Ihminen saattaa kävellä päivän keskustassa, mennä kotiinsa ja huomata siellä, että lompakko on hävinnyt. Hänellä ei ole tietoa, missä ja milloin rikos on tapahtunut. Lähtökohta tapauksen selvittämiseen on huomattavan heikko, Helsingin poliisilaitoksen Anttila sanoo.

Apua rikoksen uhrista voi olla poliisille esimerkiksi silloin, jos rikokseen on osannut varautua jo ennalta.

– Monesti esimerkiksi mökkien omistajilla saattaa olla jotain teknisiä välineitä tontille asennettuna, jotka tallentavat kuvia tapahtumapaikalta. Kaikki tällainen sitten edesauttaa rikosten selvittämistä, Pohjanmaan poliisilaitoksen Storvall sanoo viitaten mökeille asennettuihin riistakameroihin.

Osa panostaa pienten juttujen tutkintaan

Omaisuusrikosten selvitysprosentit vaihtelevat merkittävästi eri poliisipiireittäin ja rikostyypin mukaan: joissain piireissä mökkimurrot ratkeavat hyvin, toisissa piireissä automurtoja on selvitetty paremmin kuin muualla.

Muutamassa piirissä poliisi tuntee onnistuneensa hyvin arkisten omaisuusrikosten ratkomisessa.

"Niin sanottujen pimeänä tutkintaan tulleiden omaisuusrikosten selvitysprosentti poliisilaitoksessamme on valtakunnan huipputasoa."

"Kohtuullisen hyvät tulokset ovat olleet kovan työn takana ja motivoitunut ja ammattitaitoinen henkilöstö on tehnyt hyvää tulosta, mutta tällä hetkellä työmäärässä ollaan äärirajoilla."

Selvittämätön omaisuusrikos on ikävä tietenkin uhrin kannalta, mutta siitä saattavat kärsiä myös tekijä ja yhteiskunta.

– Massarikokset ovat tavallaan pieniä juttuja, mutta niillä on sinänsä iso merkitys, että näiden rikosten kautta yleensä rekrytoidutaan rikollisiksi ja yleensä tekijät ovat nuoria. Siten ennaltaehkäisyn takia olisi tärkeää, että massarikoksiakin pystytään selvittämään, Itä-Suomen poliisilaitoksen Alvila pohtii.