Turun puukkoiskusta on tänään kulunut kaksi vuotta. Tämä juttu on julkaistu ensimmäisen kerran vuosi sitten.
Vuosi. Niin kauan on jo kulunut Turun terroristisessa tarkoituksessa tehdystä joukkopuukotuksesta. Teosta, joka pysäytti koko Suomen. Voiko sellaisesta kokemuksesta ylipäätään selvitä henkisesti ehjänä?
Video: MTV Uutisten iltauutisten juttu Turusta vuosi sitten
Mies tuli taakseni, tarrasi hiuksiini ja laittoi veitsen kurkulleni, oikealle puolelle. Tuolla hetkellä kuulin miehen sanovan "Allahu Akbar". Jäykistyin tilanteessa täysin, enkä ääntäkään päästänyt.
Yksi Turun puukotuksen uhreista on juuri viettänyt syntymäpäiväänsä. Välillä ajatus karkaa menneeseen, mutta perheen kesken vietetyt juhlat kirkastavat mielen: olisi tässä toisinkin voinut käydä.
Viime vuoden elokuinen perjantai tuntuu nyt hyvin kaukaiselta. Kaikki tapahtui äkkiä. Mies tarttui häntä hiuksista kiinni, veti pään alas ja seuraavana hetkenä poliisit olivat paikalla.
Tapahtuma jätti muistiin vaikeasti paikattavan aukon. Lopulta, vuoden jälkeen, karmea tilanne on luonut uskoa yhteiskuntaan.
– Tuli tunne, että meistä kaikista pidetään huolta.
Maailmassa kaikki on suhteellista
Myöhemmässä vaiheessa minulle selvisi, että kohti juokseva oli itse tekijä, puukottaja. Muistan miehestä, että hänen silmänsä olivat ikään kuin seisahtuneet.
Puukotuksesta on nyt kulunut päivälleen vuosi. Kahdeksan loukkaantunutta ja kaksi kuolonuhria vaatinut puukotus on ollut uhrin mielessä paljon.
Nainen kertoo, että ei voi vieläkään uskoa tilanteen tapahtuneen.
– Vaikka kyllähän se tapahtui, hän jatkaa hiljaa.
Nainen kuvailee tuntojaan tarkasti ja rauhallisesti pohtien.
– Ajattelen, että maailmassa kaikki asiat täytyy suhteuttaa vaikka niitä ensin tietysti kauhisteleekin. Alku oli minulle raskasta ja ristiriitaista, mutta asia loittonee koko ajan.
Eletty elämä auttaa näkemään
Olen ilmeisesti pitänyt oikealla kädelläni veitsestä kiinni. Minulla oli tuolloin kaulassani paksut puuhelmet, jotka ovat luultavasti suojanneet minua.
Vaikka tapahtumat pyörivät mielessä useasti, osaa niihin suhtautua jo järjellä. Elämänkokemus auttaa, uhri toteaa ja kertoo esimerkin nuoruudestaan.
– Käärme puri minua, kun olin kolmivuotias. En ole vieläkään päässyt siitä yli. Suhteutettuna tähän tilanteeseen, uskon, että puukotuksesta yli pääsemiseen on auttanut iäkkäämmän ihmisen elämänkokemus. Pääsin vähällä muihin verrattuna.
Uhri kiittelee kaikkea saamaansa tukea. Sekä perheen että samassa tilanteessa olleiden kanssa käydyt keskustelut ovat auttaneet jaksamaan eteenpäin.
– Sairaalassa olin niin onnellisessa tilanteessa, että samassa huoneessa oli myös toinen puukotuksen uhri. Muistan, miten me sinä yönä purimme tilannetta yhdessä. Tälläkin varmaan oli oma vaikutuksensa selviytymiseen, hän kertaa.
Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus
Poliisi kehotti minua kadulle istumaan, en olisi halunnut, koska ajattelin, etten pääse nousemaan maasta ylös. Lopulta istuin maahan. Tarkoituksena oli soittaa tyttärelleni.
Nainen kertoo, kuinka tytär oli juuri äskettäin todennut hänelle, että arvostaa äitinsä kykyä olla tilanteessa uhriutumatta. Uhri hän ei halua olla.
– Ei sille mitään voi, jos ihminen joutuu harhateille – kaikki eivät ole yhtä vahvoja. Toki toivon, ettei ikinä ja kenellekään enää vastaavaa tapahdu tai nuori ihminen pilaa omaa elämäänsä, oli kyseessä sitten suomalainen tai muunmaalainen.
Tapahtunut on muuttanut naisen suhtautumista myös virkavaltaan.
Aikaisemmin autonratissa istuessa vastaan ajanut poliisiauto aiheutti aiheetonta syyllisyyden tunnetta. Nyt mieleen nousee ensimmäisenä kiitollisuus.
Kaikki poliiseista ensiapuhenkilökuntaan toimivat tilanteessa viisaasti ja nopeasti.
– Suomalaiset ovat selviytyjiä ja apua saa kyllä. Me ihmiset autamme toisiamme. On enemmän poikkeus kuin sääntö, että kukaan jätettäisiin heitteille.
Toisinkin olisi voinut käydä
Muistan tilanteesta, että siihen tuli auttajia paikalle. Muistan, että minua auttoi poliisi. Muistan, että tilanteeseen tuli myös kaksi maahanmuuttajaa auttamaan.
Tapahtuneen jälkeen naisen tytär sai lapsen. Ajatukset ovat siirtyneet hänen mukaansa jo eteenpäin tapahtuneesta ja asia loittonee päivä päivältä.
Juuri ennen vuosipäivää tulleet soitot pistivät miettimään, mitä tunteita tilanne herättää.
Katkeruutta tekijää kohtaan ei enää ole, jäljelle on jäänyt vain suru.
– Olen surullinen hänen puolestaan, että hän pilasi oman elämänsä tekemällä noin julman teon. Muuten en tunne enää oikein mitään sitä nuorta poikaa kohtaan.
Mutta tilanne on ollutta ja mennyttä, syntymäpäiviä juhlitaan edelleen ja toisinkin olisi voinut käydä.
– Kaikesta selvitään ja apua kannattaa hakea. Elämä kantaa, se on totta.
Vuonna 1994 syntynyt Abrerrahman Bouanane puukotti kaksi henkilöä kuoliaaksi ja haavoitti kahdeksaa Turun keskustassa 18. elokuuta 2017.
Turun käräjäoikeus tuomitsi Bouananen kahdesta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhasta ja kahdeksasta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä murhan yrityksestä elinkautiseen vankeuteen.
Turun puukotus on yksi Suomen suurimmista tragedioista.
Kursivoidut kohdat ovat otteita haastateltavan lausunnoista kuulustelupöytäkirjassa.