Studio55.fi pyysi lukijoitaan kertomaan, miltä tuntuu luopua omasta mökistä. Osalle rakkaasta kesäpaikasta luopuminen oli ollut hyvinkin raskasta.
”Poden surua elämäni loppuun saakka”
Isä oli kuollut. Äiti ei enää jaksanut käydä mökillä. Mökki oli siis meidän neljän sisaruksen. Eräs sisaruksista halusi luopua osuudestaan itse rakennetusta mökistä, koska asui kaukana. Vanhin veljemme halusi sitten myös luopua mökistä. Me kaksi nuorinta jouduimme pohtimaan, mitä tehdä. Isän sanat mielessä ”älkää koskaan myykö Salmenrantaa”... No, sitten myimme sen!
Jos olisin ollut tietoisempi mökkien hinnoista varsinkin Näsijärven rannoilla, olisin lunastanut mökin itselleni melko halvalla (alle 200 000 eurolla). Nyt poden pahaa oloa, surua elämäni loppuun saakka maailman parhaan mökin myymisestä, missä olin alkanut viettää kesiä 4-vuotiaasta.
”Mies sanoi, että nyt sun pitää mennä ja viedä mustikat pakastimeen”
Avioeron takia jouduin luopumaan kesäpaikasta. Kesäpaikka on edelleen yhteisomistuksessa, mutta ex-mies on siellä kesät uuden vaimonsa kanssa. Ei puhettakaan, että saisin olla siellä edes viikon kesällä. Viimeisen kerran ennen eroa mies sanoi, että nyt sun pitää mennä ja viedä mustikat pakastimeen. Silloin tiesin, että mökkeily loppui nyt. Ikävä on kesäpaikkaa, koska valtaosa tavaroistani on lapsuudenkodistani.
"Ei ollut rahaa pitää. Sydän itkee hautaan asti."
Lukijakyselyn vastaaja
”Haikein mielin teimme kauppakirjat”
Äitini kuoltua jäi mökki pesän haltuun. Isäni ei käynyt kuin muutaman kerran vuodessa siellä ja koska siskoni kanssa asuimme niin kaukana, ei ollut käyttöä kuin nuo 3-4 x/vuosi. Mökki alkoi hoidon puutteessa rapistua, piha villiintyi ja tiekin kasvoi miltei umpeen.
