Voidaan sanoa, että perustukset ovat rakennuksen tärkein yksittäinen rakenneosa. Jos niitä ei tehdä kunnolla, kaikki niiden päälle tehty on oikeastaan hukkaan heitettyä.
Perustusten valmistaminen alkaa siitä, kun maaperätutkija käy tekemässä tontilla tutkimuksen ja antaa tulosten perusteella perustustapalausunnon. Sen pohjalta rakennesuunnittelija laatii ohjeet, joiden mukaisesti perustukset valmistetaan.
Kantavalla maalla perustukset voidaan tehdä useammallakin tavalla: anturan päälle kevytsoraharkoista muuraten, joko maanvaraisena lattialaattana tai tuulettuvalla alapohjarakenteella ontelolaatoin tai liittolevyillä toteutettuna. Molemmissa ratkaisuissa on omat hyvät puolensa. Maanvarainen laatta on kustannuksiltaan edullisin ja kosteudenhallinta sekä radon tuulettaminen pystytään toteuttamaan joko sepeli- tai lecasorakerrokseen asennetulla putkistolla, joka johdetaan imuriin katolle. Tässä tapauksessa läpiviennit on tiivistettävä erityisen huolellisesti, ettei kaasu pääse nousemaan talvisaikaan sisätiloihin.
Myös tuulettuva alapohja ontelolaatoilla on kosteus- ja radonturvallinen. Pohjaa on myös helppo käydä kurkistamassa ja tarkastaa, kuinka talo voi altapäin. Jos haluaa joskus myöhemmin esimerkiksi muuttaa viemäröintejä, sekin on helppo tehdä talon alta. Tuulettuva alapohja toimii erityisen hyvin talvella, mutta kun maasta nousee kesällä kosteutta ja tuuletus tuo alapohjaan lämmintä ilmaa, sen sisältämä kosteus saattaa tiivistyä rakenteisiin. Tätä vastaan tuo erinomaisen suojan kevytsorakerros, joka paitsi katkaisee maasta lähtevän kosteuden nousun, pitää myös alapohjatilan riittävän lämpimänä ettei sinne tulevan ilman kosteus pääse tiivistymään.
