Narsismin uhreista puhutaan paljon, mutta myös narsisti voi toipua ja löytää itsestään lempeyttä. Jokaisessa ihmisessä tulisi olla sekä terve ja lempeä että luja puoli, muistuttaa filosofian lisensiaatti Paula Salomaa.
Narsistinen suhde tuottaa pahaa oloa erityisesti sille osapuolelle, joka on uhri. Filosofian lisensiaatti, kielen- ja vuorovaikutuksen tutkija Paula Salomaan mukaan on olemassa eriasteisia narsisteja ja uhreja.
– Suhteessa yksi osapuoli on kova ja tyrannimainen ja toinen taas tottunut aina asettamaan toiset etusijalle. Hänet on ohjelmoitu ja ehdollistettu liian kiltiksi, Salomaa kuvaa.
Esimerkiksi nainen saattaa sortua kliseeseen, jonka mukaan rakastunut nainen on epäitsekäs. Naista voidaan syyllistää, jos hän vaatii ja asettaa rajoja. Toipuminen on omien tarpeiden tunnistamista ja huoltamista: jokaisessa ihmisessä tulisi olla sekä terve ja lempeä että luja puoli sen sijaan, että toinen näistä ominaisuuksista on hallitseva.
Olisi myös tärkeää löytää kumppani, joka tavoittelee molempien etua yhtä paljon. Ei siis niin, että toinen osapuoli hakee vain omaa etuaan, tai vastaavasti omistaa elämänsä toisten edun edistämiselle.
Mistä narsistin tunnistaa?
Voiko kenestä tahansa tulla narsisti? Salomaan mukaan narsisti on ollut oman kasvuympäristönsä uhri. Ei ole tarkkaa vastausta sille, onko narsistin geeniperimällä merkitystä narsistisen piirteen syntymiselle. Salomaa haluaa keskittyä niihin asioihin, joille voi tehdä jotakin. Hän mainitsee esimerkiksi ympäristön, johon vauva syntyy: erityisesti kolmen ensimmäisen vuoden vuorovaikutussuhteet ovat tärkeitä.
– Narsisti on ollut kolmen ensimmäisen elinvuotensa aikana näkymätön, mitätöity tai idealisoitu lapsi, nykyisin yhä enemmän idealisoitu lapsi. Hän on tottunut olemaan maailman napa, Salomaa kuvaa.
Jos ympäristö mitätöi tai idealisoi lasta, hänen tunne-elämänsä ei pääse vapaasti kehittymään. Narsisti on hallitsematon tunteidensa kanssa ja häneltä puuttuu erillinen minuus. Narsisti hakeekin muista ihmisistä ratkaisua pahaan oloon ja turvattomuuteen.
Mistä narsistin sitten tunnistaa? Tuntomerkkejä on useita. Narsisti on itsekeskeinen ja tiedostaa itsensä ja oman näkökulmansa hyvin vahvasti samalla, kun muiden näkökulmalle ei löydy ymmärrystä. Mitätöintiä lapsena kokemaan joutunut narsisti voi tavoitella huomiota esimerkiksi häiriköimällä.
Narsisti ei ymmärrä rajojaan: hän syyttää omista tunteistaan muita ja projisoi omia piirteitään muihin. Hän on myös kilpailuhenkinen ja vertailee jatkuvasti, kuka on paras.
Elämä narsistin kanssa on epävakaata: yhtenä hetkenä kumppanilla on ihana päivä, seuraavana hetkenä kaikki on hirveää ilman mitään erityistä syytä. Mustasukkainen narsisti haluaa omistaa kumppaninsa, koska silloin hän tuntee olonsa turvalliseksi. Hänen tunteidensa ympärillä voi olla suojamuuri, tai vastaavasti hän voi olla täysin tunteen vietävissä.
Voiko narsisti toipua? Salomaan mukaan voi.
– Narsistin täytyy löytää se lempeä ja epäitsekäs puoli itsestään ja ymmärtää, että läheisten hyvä on myös hänen hyväänsä. Ei kukaan ihminen pysty voimaan hyvin pahoinvoivassa ympäristössä. Narsistin täytyy ymmärtää, että hän on osa ympäristöä, Salomaa sanoo.
Toipumisen seurauksena kehon ja mielen tasapaino ja esimerkiksi keskittymiskyky paranevat. Ihminen on levollinen, ahdistus, masennus ja äkkipikaisuus vähenevät. Rajoittunut todellisuuskuva kokee muutoksia ja esimerkiksi minä-sinä-vastakkainasettelu poistuu.
Itsekeskeisyyden tilalle tulee itsensä tiedostaminen. Tietoinen ihminen voi päättää, millaisia tekoja tekee, eikä samaistu ajatuksiinsa ja kehoonsa, vaan sisältään löytyvään aitoon itseen. Toipunut narsisti pystyy mielihyvää antaviin ihmissuhteisiin, joissa ei ajatella vain omaa itseä vaan molempien osapuolien hyvää oloa.
"Jokainen voi pelastaa narsismilta vain itsensä"
Jos kumppani ei kuitenkaan halua muuttua tai tunnustaa ongelmaa, muutos on Salomaan mukaan melko mahdoton.
– Voisin sanoa, että jokainen voi pelastaa narsismilta vain itsensä. Toista voi kannustaa ja palkita, esimerkiksi jos narsisti näyttää lempeää puoltaan tai uhri asettaa rajoja eikä suostu hyväksikäytetyksi. Voi palkita ja vahvistaa uhrin tervettä, lujaa puolta. Avaimet ovat kuitenkin enimmäkseen omissa käsissä jokaisella.
Salomaan mukaan vuosia jatkuneen epäterveen suhteen päättyessä uhrin on tärkeää hakea apua ihmiseltä, joka tukee hänen erillistä minuuttaan. Uhri ei saa enää olla narsistin apuminä.
– Uhrilla on oma, arvokas elämä elettävänä. Hänellä on oikeus omiin mielipiteisiin ja oikeus suojata sitä kallisarvoista elämää, joka hänen sisällään on, Salomaa sanoo.
"Vastoinkäymiset tulevat aina kuulumaan elämään"
Salomaa on kirjoittanut kirjan, jonka mukaan tietoinen läsnäolo on . Tietoisella läsnäololla tarkoitetaan tähän hetkeen pysähtymistä ja nykyhetken hyväksymistä sellaisena kuin se on. Narsistin uhri voi kokea suhteen aikana hirvittäviä asioita. Voiko kaiken tapahtuneen todella vain hyväksyä?
– Se on mahdollista, jos pystyy vapauttamaan mielensä. Anteeksiantamattomuus jää mielen tasolle, ne katkerat ajatukset, jotka sitten vatvovat päässä. Uhri voi narsistista erottuaan tuntea samaa stressiä kuin narsistin kanssa eläessään niiden ajatusten ja niiden herättämien tunteiden kautta, Salomaa sanoo.
Tietoisen läsnäolon avulla suhteen myrskyistä pääsee etäämmälle, jolloin tuska lieventyy. Ihminen voi samaistua siihen elämään, joka on hänen sisällään sen sijaan, että samaistuisi ajatuksiin ja tunteisiin.
Eikö vain tähän hetkeen keskittyminen ole ongelmien kieltämistä? Salomaan mukaan ei, koska aito elämä on vain tässä ja nyt.
– Ongelmat kuuluvat ihmisen ulkoiseen elämään ja tulevat aina kuulumaan. Vastoinkäymiset tulevat aina kuulumaan elämään. Kun elää tässä hetkessä, oppii suhtautumaan niin, että ne asiat, joille ei voi mitään, ne hyväksyy eikä käytä energiaa turhaan vastustamiseen.
Salomaan mukaan on tärkeää ymmärtää, että ulkoinen maailma on vastakohtien maailma, jossa hyvä vaihtuu pahaksi ja kaikenlainen vastakkainasettelu elää jatkuvasti.
– Sitä ei voi muuttaa muuksi. Ainoa asia on, että hyväksyy sen ja oppii elämään tässä maailmassa, Salomaa sanoo.
Hän muistuttaa, ettei tietoinen läsnäolo tarkoita, että ihminen pakenee sisäiseen syvyyteensä. Ihminen voi ladata todellisesta syvyydestään itselleen hyvää oloa, jonka voimalla jaksaa kohdata ulkoisen maailman.
– Kun narsisti hakee muista ihmisistä ratkaisua ja hyvää oloa elämäänsä, niin toipunut narsisti lataa itsensä päivittäin pysähtymällä läsnäolon tilaan, tuntemalla olemassaolon tunteen ja rauhoittumalla. Länsimainen yhteiskunta on eksynyt tekemiseen, meille tämä oleminen ja pysähtyminen ovat nyt todella tärkeitä. Sehän aiheuttaa masennusta ja työuupumusta jos ihminen on koko ajan tekemisen tilassa. Ja ajattelukin on tekemistä, Salomaa sanoo.
Lue myös:
MTV3/Helmi
Teksti: Maria Aarnio
Kuvat: Colourbox