Fiksutkin autoilijat sortuvat liikenteessä helppoihin virheisiin | MTV Uutiset
Miten meni omasta mielestä? Fiksutkin autoilijat sortuvat helppoihin virheisiin: "Oma vastuuttomuuteni johtui siitä, että yksinkertaisesti unohdin..."
1:53Mopoautolla Vantaalta Lahteen ajanut Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen kohtasi matkallaan runsaasti suorastaan vaarallista liikennekäyttäytymistä.
Julkaistu 12.12.2020 11:02
Teppo Vesalainen
teppo.vesalainen(at)autoliitto.fi
Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme liikenneturvallisuusaiheisiin kysymyksiin joka lauantai. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen autot@mtv.fi.
Kysymys: Miksi fiksutkin ihmiset sortuvat liikenteessä vastuuttomaan käytökseen?
Vastaus: ”Vastuuton käytös” liikenteessä saattaa johtua välinpitämättömyydestä. On myös mahdollista, ettei kuljettaja toimi tahallisesti väärin vaan kyseessä on yksinkertaisesti inhimillinen virhe.
Kokematon kuljettaja saattaa toimia ymmärtämättömästi, koska hän ei välttämättä tiedosta olemassa olevia riskejä. Erityisen haasteellista aloitteleville kuljettajille on piiloriskien tunnistaminen. Piiloriskeillä tarkoitan riskitekijöitä, jotka eivät ole näkyvissä sillä hetkellä, kun niihin pitää jo osata omalla toiminnallaan varautua. Tilanteen kehittyminen on siis osattava ennakoida ja varauduttava aina pahimpaan.
Kokemuksen karttuessa riskientunnistamistaidot kehittyvät. Vakuutusyhtiötkin ovat huomanneet tämän ja ainakin osassa vakuutusyhtiöitä vakuutusmaksut ovat selvästi kalliimpia, jos autolla ajaa esimerkiksi alle 25-vuotias kuljettaja.
Välinpitämättömyys ja kuljettajan kunto
Kokematon kuljettaja voi siis toimia vastuuttomasti, ymmärtämättä toimivansa vastuuttomasti.
Vastuuttomuuden taustalla - kuljettajan ikään tai kokemukseen katsomatta - voi olla myös välinpitämättömyys. Se voi ilmentyä esimerkiksi välinpitämättömyytenä liikennesääntöjä, tarkkaavaisuutta tai ajokuntoa kohtaan.
Valitettavasti välinpitämättömyys ruokkii itseään: Jos kuljettaja on välinpitämätön esimerkiksi ajokuntoaan kohtaan ja hyppää rattiin päihtyneenä, hän tulee toimineeksi entistä välinpitämättömämmin ja vastuuttomammin myös muilla ajamisen ja autoilun osa-alueilla.
Päihtymyksen lisäksi kuljettajan ajokuntoon vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sairaudet, väsymys, stressi ja erilaiset voimakkaat tunteet.
Sosiaalinen paine ja tarkkaamattomuus
Tyypillisimmät tarkkaamattomuutta aiheuttavat asiat autossa lienevät erilaiset mobiililaitteet ja matkustajat.
Nuorien kuljettajien kuljettaessa ikätovereitaan on matkustajien luoma sosiaalinen paine iso riski. Näillä, usein yöllisillä ajoretkillä, koetellaan paitsi kuljettajan paineensietokykyä, myös tarkkaavaisuutta.
Matkustajat saattavat varastaa myös kokeneemman kuljettajan huomiota. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii turvakaukalossa tai -istuimessa takapenkillä itkevä lapsi. Kuljettajaa varmasti kiinnostaa, onko lapsella oikeasti joku hätä. Lisäksi lapsen itku aiheuttaa väistämättä myös tietynlaisen stressitilan kuljettajalle, jolloin jotain olennaista voi helposti jäädä huomaamatta.
On helppo sanoa, että pienten lasten kanssa pitäisi liikkua niin, että matkassa on kaksi aikuista – toinen ajaa ja toinen hoitaa. Tämä ei kuitenkaan ole millään tavalla realismia hektisessä lapsiperheen arjessa.
Onkin tärkeää, että kuljettajalla on tarvittavat apuvälineet lapsen hyvin- tai pahoinvoinnin seuraamiseksi ja että hän osaa hoitaa seuraamisen vastuullisesti.
Tunteet
Kielteiset tunteet vievät kuljettajan huomiota ajamisen kannalta olennaisista asioista epäolennaisiin. Turvallisen ajon takaamiseksi olisikin tärkeää jättää tunteet taka-alalle. Tämä ei kuitenkaan aina ole kovin helppoa.
Meistä varmasti jokainen on ajanut autoa niin, että joku asia on ottanut päähän oikein urakalla. Erikoista on, että juuri silloin, kun valmiiksi harmittaa muutenkin, kaikki vastuuttomat tunarit ovat sähläämässä tiellämme. Vai, voisiko kenties olla niin, että oman negatiivisuutemme myötä vain haluamme vihata kaikkia muita tienkäyttäjiä tuolla hetkellä ja toimimmekin itse vastuuttomasti?
Myös positiivisilla tunteilla saattaa olla negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi jostain asiasta innostuminen purkautuu herkästi tarkkaamattomuutena tai varomattomuutena.
Liian kireäksi laadittu aikataulu vaikuttaa usein vastuuttoman liikennekäyttäytymisen taustalla. Kun ajon valmisteluun tai itse matkan tekoon on varattu liian vähän aikaa, ei oikein mistään tahdo tulla mitään: Lumet jää harjaamatta auton päältä ja jäät skrapaamatta laseista. Aikataulua koitetaan ajaa kiinni ajamalla ylinopeutta. Tällainen verenmaku suussa, kilpaa kellon kanssa, ajaminen on omiaan lisäämään stressiä.
Jokaisella meistä on varmasti joskus ollut kiire johonkin. Ja aina, kun on kiire, ovat kaikki pahimmat sunnuntaiautoilijat nysväämässä jaloissa – hyvä etteivät tule pakilla vastaan. Kuulostaako tutulta? Totuus on kuitenkin se, että kun pienellä – tai vähän suuremmallakin – ylinopeudella koittaa edetä normaalissa liikennevirrassa, syntyy mielikuva siitä, että muut nysväävät vastuuttomasti. Todellisuudessa liikenne sujuu, kuten normaalistikin – mitä nyt sitten itse tulee nostettua riskitasoa tuolla turhalla ja vastuuttomalla koheltamisella.
Olennaista on muistaa, ettei koheltamalla useinkaan edes voita aikaa. Käytännössä sitä joutuu varsin usein seisahtumaan samoihin liikennevaloihin niiden autojen kanssa, jotka on juuri ehtinyt ohittaa.
Halu ”kouluttaa”
Edellä ajavan auto sammuu liikennevaloissa, tekee mieli painaa tööttiä. Edellä ajavaa autoa ohittamaan lähtenyt arvioi ohitukseen tarvittavan matkan väärin ja palaa vasta viime tipassa takaisin omalle kaistalle – tekee mieli vilkuttaa kaukovaloja. Moottoritien vasemmalla kaistalla joku liimautuu takapuskuriin, vaikka itse ajaa suurinta sallittua nopeutta – tekee mieli jatkaa vasemmalla kaistalla ja estää ylinopeuden ajaminen. Vastaantulija vaihtaa lähivaloille vähän turhan myöhään – tekee mieli räpsyttää valoja ja antaa tämän vastuuttoman tunarin maistaa omaa lääkettään. Takana ajava auto ajaa liian lyhyellä turvavälillä takapuskurissa kiinni roikkuen – tekee mieli vilauttaa jarruvaloja. Kiihdytyskaistalta tunkee joku eteen ja roiskii loskat naamalle – tekee mieli ohittaa hänet ja palata kaistalle niin, että hän saa loskat takaisin. Joku tulee kolmion takaa eteen – tekee mieli tökkiä ohimoa, puida nyrkkiä tai näyttää keskisormea.
Osassa autoilijoita asuu edellä kuvattujen esimerkkien kaltainen halu ”kouluttaa”, joka aika-ajoin kumpuaa esiin. Yleensä tällaisella tarpeettomalla ”kouluttamisella” pikemminkin kasvatetaan riskejä kuin vähennetään niitä.
Kun joku tienkäyttäjä tekee liikenteessä virheen, kannattaa syyllistämisen tai ”kouluttamisen” sijaan miettiä, onko itse tullut syyllistyttyä vastaavaan. Tulet huomaamaan, että aika usein on. Toisten tekeminä ärsyttävät samat virheet, joita itsekin teemme.
Inhimilliset virheet
Kaikki me teemme liikenteessä virheitä – päivittäin. Jos joku muuta väittää, niin valehtelee.
Itse havahduin viime viikolla tullessani kotipihaan perheemme kakkosautolla, että olin ajanut koko kymmenen kilometrin matkan hämärässä huomiovaloilla, ilman takavaloja. Ei ollut kyse siitä, etten tiedostaisi, etteivät takavalot pala kyseisessä autossa huomiovalojen kanssa ajettaessa. Ei ollut kyse siitä, etten tiedostaisi asiaan liittyviä riskejä. Ei ollut kyse siitä, etten tietäisi, että lainsäädännössä edellytetään hämärällä ajovalojen ja takavalojen käyttöä. Oma vastuuttomuuteni johtui siitä, että yksinkertaisesti unohdin kääntää valot päälle.
